"Sinne, minne veisin teidät tänä iltana."
"Sinähän et epäile menestymistäsi."
"Oi, jospa minun ei tarvitsisi epäillä?"
"Minuako sitten epäilet?"
"En, herra, vaan itseäni. Mutta sillä ei ole ensinkään yhteyttä sen kanssa, mitä nyt tarkotan, ehdotellessani viedä teidät tänä iltana erääseen paikkaan."
"Mutta minne sitten aiot viedä minut tänä iltana?"
"Erääseen paikaan, jossa läsnäolonne vain muutaman minuutin aikana voi saada aikaan erinomaisia seurauksia."
"Etkö edeltäpäin tahdo kertoa missä tuo salaperäinen paikka on?"
"Jos ilmaisisin sen, niin haihtuisi käynnistänne odottamani vaikutus mitättömiin. Tämä ilta on lämmin ja kaunis eikä teidän tarvitse peljätä vilustumista — minä rukoilen teitä, tulkaa kanssani."
"Minä luulen voivanne luottaa häneen", lausui neiti Belhomme, "vaikka hän esittääkin ehdotuksensa hieman kummallisessa ja lapsellisessa muodossa."