"Olkoon menneeksi, tehdään sitten tahtosi mukaan ja minä seuraan sinua.
Mihin aikaan menemme tutkimusretkellemme?"
"Mitä myöhemmin sitä parempi."
Illan kuluessa herra Vulfran monta kertaa puhui tuosta retkestä onnistumatta saada Perrineä ilmaisemaan matkan tarkotusta.
"Tiedäpäs, että olet oikein herättänyt uteliaisuuttani."
"Vaikken olisikaan voittanut enempää, niin on jo siinäkin jotakin. Eikö ole teidän parempi arvailla mitä huomenna tapahtuu, kuin surra sen menettämistä, mitä toivoitte eilen?"
"Olisit ihan oikeassa, jos minulla olisi huomispäivää; mutta mimmoista tulevaisuutta minä voin toivoen uneksia itselleni? Tulevaisuus on menneisyyttäkin paljoa surkeampi, sentähden että se on tyhjä."
"Ei suinkaan! Se ei ole tyhjä, jos vain muistelette muitakin eikä yksistään itseänne. Lapsena ollessa… kun on onneton… muistelee usein kaikkea mitä pyytäisi kaikkivoivalta haltialta, jos semmoinen esiintyisi teille, semmoinen, jonka ei tarvitse muuta kuin tahtoa vain, niin kaikki toiveet toteutuisivat. Mutta kun on itse tuo kaikkivoipa haltia, joka voi saada kaikki mitä suinkiu tahtoo, niin silloin varmaankin usein miettii mitä keksiä tehdäksensä onnellisiksi ne jotka eivät ole, olkoot he sitten lapsia tahi täyskasvuisia. Eikö ole niin? Sillä kun on tilaisuutta siihen, on kai aina hauskaa käyttää tuota voimaa. Minä sanon tämän vain siksi, että tämä on samaa kuin satu; todellisuudessa sillä on toinen nimitys."
Ilta kului niissä pakinoissa; monta kertaa herra Vulfran kysyi eikö jo ollut aika lähteä, mutta Perrine viivytteli menoa niin kauan kuin mahdollista.
Viimein hän kuitenkin ilmotti olevan aika lähteä matkaan: ilta oli lämmin niinkuin hän oli arvannut, tyyni, selkeä, muttei pimeä; vähä väliä salama silmänräpäykseksi valaisi mustan taivaan. Heidän saapuessansa kauppalaan, oli siellä jo pimeätä ja hiljaista. Kaikki näkyivät nukkuvan eikä ainoatakaan kynttilää palanut tyhjissä ikkunoissa, ei kuulunut hisaustakaan paitsi veden kohina joen padon luona.
Samaten kuin kaikki sokeat, osasi herra Vulfran liikkua yhtä varmasti yöllä kuin päivällä ja hän tiesi yhtä selvästi kuin näkeväkin mitä tietä olivat astuneet.