"Kyllä, sydänkäpyni."
Kummassakin oli toivo elpynyt; Perrinessä se oli kasvanut varmuudeksi. Olihan lääkäri luvannut parantaa äidin ja johtopäätös siitä oli: miokätähden hän valebtelisi? Kun pyydetään lääkärin sanomaan totuus, niin hän on velvollinen sen sanomaankin.
Toivo on elvyttävä lääke; sairas, joka kahteen päivään ei ollut voinut nauttia mitään ruokaa, söi oyt munaa ja puolet pienestä leivästä.
"Näethän äiti kulta, että se käy?" sanoi Perrine.
"Vastedes se käy vieläkin paremmin."
Kaikissa tapauksissa potilaan heikkohermoisuus helpotti; hän tyyntyi melkoisesti ja Perrine käytti sitä hyväksensä mennäksensä neuvottelemaan Grain de Selin kanssa tavasta miten saisi vaunut ja Palikario myödyksi.
Vaunutko — no ei mikään ollut helpompaa, hän Grain de Sel voisi ostaa ne samaten kuin hän osti kaikkea muutakin: huonekaluja, vaatteita, työkaluja, soittokoneita, kankaita ja kaikenlaista tavaraa, uutta ja vanhaa; mutta Palikaria, sitä hän ei voinut käyttää, syystä että hän ei ostanut elukoita paitsi koiranpentuja; hänen neuvonsa oli että piti odottaa keskiviikkoon ja silloin myödä se hevosmarkkinoilla.
Keskiviikkoon asti! Sehän oli pitkä aika, sillä Perrine oli oiin perin pohjin antautunut toivon helmoihin, että luuli äidin jo ennen sitä päivää olevan siksi parantanut että pääsisivät matkalle Maraucourtiin. Toiselta puolen oli edullista viipyäkio, sillä silloin heille jäisi aikaa ostaa vaunujen hinnalla itselleen vaatteita rautatiematkaa varten ja, mikä olisi vielä parempi, säästää Palikar, jos Grain de Sel maksaisi siksi runsaasti vaunuista että kävisi päinsä; Palikar saisi jäädä Champ Guillotiin ja saavuttuaan Maraucourtiin he tuottaisivat sen sinne. Miten bän olisi iloinen jos saisi pitää sen ystävän, jota niin rakasti! Ja miten sen olisi vastaisuudessa hyvä elää upeassa tallissa ja käydä laitumella kauniilla niityllä!
Mutta nuo muutaman minuutin kestäneet iloiset unelmat haihtuvat seuraavassa silmänräpäyksessä, sillä määräämättömän, mutta toivotun summan sijaan ei Grain de Sel pitkällisen ja tarkan tutkimisen jälkeen tarjonnut vaunuista kaikkine sisällyksineen enempää kuin viisitoista frangia.
"Viisitoista frangia!"