"Niin, ja sen määrän tarjoon ainoastaan teidän tähtenne. Miti luulette minun oikeastaan tekevän niiila?"
Ja rautakoukulla, jota käytti kätensä asemasta, hän löi muutamiin vaununosiin, pyöriin ja vietereihin ylenkatseellisen säälivästi kohottaen olkapäitään.
Ainoa, mihin Perrine pitkillä puheilla voi taivuttaa häntä oli hinnan kohottaminen kahdella ja puolella frangilla ynnä lupaus että vaunuja ei purettaisi ennen heidän lähtöänsä, jotta saisivat asua niissä päivällä, sillä tytön mielestä oli äidille terveellisempää viettää päivänsä siellä kuin sisällä umpinaisessa huoneessa.
Perrine oli erittäin tyytyväinen tekemästään ehdosta nähtyään Grain de Selin tarjoamat vuokrahuoneet. Hän huomasi miten paljon paremmat markkinavaunut olivat, sillä huolimatta siitä ylpeydestä millä Grain de Sel puhui huoneestansa ja ylenkatseesta millä lausui mielipiteensä vaunuista oli hänen talonsa niin kurja ja likainen, että ainoastaan suurin puute pakotti ihmisiä siinä asumaan.
Tosin siinä olivat seinät ja katto tukevampaa ainetta kuin vaatetta, mutta siinä olikin kaikki etu vaunuinuihin verraten. Sen ulkopuolella oli kasoissa tavaraa, jota Grain de Sel kaupitteli, jotka eivät pahenneet sään muutoksista, rikkinäisiä lasiastioita, luita, raudanromua. Sisällä käytävissä ja pimeissä koppiloissa sitä vastoin oli semmoista rojua, joka tarvitsi sateensuojaa, vanhaa paperia, tilkkuja, korkkeja, leipäkannikoita, saapasrojuja, vanhoja kenkiä, kaikkia noita lukemattomia esineitä, jotka muodostavat Parisin tunkiot ja joista levisi melkein tukehduttava löyhkä.
Perrine seisahtui ollen kahden vaiheella kestäneekö äiti tuota löyhkää, mutta Grain de Sel maltittomasti lausui:
"Päättäkää sukkelaan, lumpunkokoojani voivat saapua; minun täytyy ottaa heidät vastaan ja panna erilleen kukin laji mitä ovat tuoneet."
"Tunteeko tohtori nämä huoneet?" kysyi Perrine.
"Tunteehan toki; hän on käynyt täällä monta kertaa silloin kun hoiti
Markiisitarta."
Ne sanat ratkaisivat asian: koska tohtori tunsi huoneet, niin hän myöskin tiesi mitä sanoi ehdottaessaan heitä vuokraamaan yhden niistä, ja kun Markiisitar asui yhdessä, niin tottapa hänen äitinsä voi asua toisessa.