"Tuo pikkuinen tuossa on tehnyt enemmän kuin kaikki rohdot, ilman häntä en todellakaan tiedä miten olisi käynyt herra Vulfranin."
Neiti Belhommen ei tarvinnut ensinkään muuttaa kohteluaan, eikä enentää ystävyyttään, mutta siihen oli nyt sekaantunut ylpeyden tunne. Joka päivä hän muutaman minutin ajan lukutunnilla selvästi osotti tunteitaan, vaikka kyllä itselleen myönsi semmoisen ei ensinkään sopivan "opettajan ja oppilaan" keskinäisiin suhteihin.
Insinööri Fabry puolestansa oli liiaksi osallinen kaikkiin näihin mullistaviin muutoksiin pysyäkseer syrjässä. Hän siis oli täydelleen Perrinen puolella, vaikka ei alussa ollut ensinkään sen enempää pannut huomiotansa tuohon pikku tyttöön, joka niin lyhyellä ajalla oli muuttunut niin tärkeäksi henkilöksi, ja joka herttaisuudellaan olisi saanut hänet mihin suinkin vain tahtoi.
"Herra Fabry, eikö teidän pitäisi matkustaa Noiseliin tutkimaan työväen asuntoja?"
"Herra Fabry, teidän pitäisi matkustaa Englantiin tutkimaan the
Working men's club Union, työväeoyhdistyskysymystä."
Ja Fabry matkusti, minne häntä vain pyydettiin laiminlyömättä mitään, joka näytti hänestä hyvältä ja hyödylliseltä. Palattuaan hänellä aina oli pitkät neuvottelut herra Vulfranin kanssa ja niiden tuloksena oli lisättyä työtä piirustuskonttoreissa, sillä näytti melkein siltä, että arkitehdin toimi olikin muuttunut suuren tehdasliikkeen tärkeimmäksi osaksi. Perrine ei milloinkaan ottanut osaa noihin neuvotteluihin eikä milloinkaan lausunut sanaakaan, mutta hän oli aina läsnä. Tavattoman typerä olisi jokainen ollut, joka ei olisi huomannut juuri hänen huomaamatta valmistaneen vanhusta ja kylväneen niitä siemeniä, jotka sitten itivät siellä ja sen perästä kantoivat hedelmiä.
Perrine ei sen enempää sekaantunut herra Vulfranin neuvotteluihin valittujen työmiestenkään kanssa, mutta he kuitenkin älysivät hänen suuren vaikutusvaltansa, vaikka hän ei sanalla eikä ainoallakaan viittauksella ilmaissut mielipidettänsä ja ylpeillen he aina lausuivat:
"Tiedättehän, hän on itse ollut käämikoneen ääressä."
"Olisiko hän semmoinen, ellei olisi itse ollut työntekijä?"
Ei olisi sen käynyt hyvin, joka olisi rohjennut hätyyttää Perrineä hänen kävellessänsä kauppalan kaduilla. Räyhääjien rähinä kyllä silloin joutuisaan ja kouraantuntuvasti olisi takertunut kurkkuun takaisin.