"Sentähden päätin olla itseäni ilmaisematta kunnes, niinkuin äitini kehotti, huomaisin olevani rakastettu."
"Ja olet odottanut näin kauan! Eikö sinulla ollut alituisia todisteita siitä, että rakastin sinua?"
"En rohjennut uskoa niiden lähtevän isänsydämestä."
"Ja niin minun täytyi Fabryn kautta pakottaa sinut tulemaan syliini, kun, kovia sieluntaisteluja ja epäilyksiä kestettyäni, olio ruvennut luulemaan sinua tytökseni. Niistä kaikista olisin säästynyt, jos muutamalla sanalla vain olisit aikaisemmin lausunut toduuden."
"Eikö tämän hetken ilo täydelleen korvaa sitä ja todista sen olleen hyvä?"
"Onhan kaikki nyt hyvin, olkaamme puhumatta siitä. Kerro minulle kaikki, mitä olet salannut antaessasi minun jatkaa tiedustelujani, vaikka yhdellä ainoalla sanalla olisit voinut selittää kaikki."
"Ettäkö olisin ilmaissut ken olen?"
"Niin. Kerro minulle isästäsi. Kuinka jouduitte Sarajevoon? Minkätähden hän rupesi valokuvaajaksi?"
"Mimmoista meidän oli Intiassa voitte helposti…"
Herra Vulfran keskeytti hänet: