"Sinuttele minua; nyt puhut isoisällesi etkä herra Vulfranille."
"Saapuneista kirjeistä tiedät jotakuinkin mimmoista elämämme oli siellä; minä kyllä myöhemmin kerron sinulle kasvitieteellisistä retkistämme ja petoeläinten metsästyksestä, niin saat kuulla isän urhollisuudesta ja äitini kestävyydestä, sillä en voi kertoa toisesta mainitsematta toista…"
"Ole varma siitä, että se mitä Fabry kertoi hänen kieltäytymisestänsä mennä sairashuoneeseen siitä syystä, ettei tahtonut jättää sinua, on kovasti liikuttanut minua."
"Sinä kyllä vielä rakastat häntä!"
"Saat kertoa hänestä niin paljon kuin sinua vain haluttaa."
"Minä kyllä tutustutan hänet sinulle ja olen varma aita, että vielä rakastatkin häntä opittuasi häntä tuntemaan. Me olimme lähteneet Intiasta palataksemme Ranskaan ja saapuessamme Sueziin kadotti isä kaikki rahansa. Ne häneltä varastivat jotkut, joiden kanssa hän oli kauppa-asioissa. En tiedä millä tavoin."
Herra Vnlfran teki liikkeen, joka selvästi ilmaisi hänen kyllä tietävän miten se oli tapahtunut.
"Kun meillä ei enää ollut rahoja, niin emme voineet suorastaan matkustaa Ranskaan, vaan läksimme Kreikkaan, jonne matka ei ollut niin kallis. Isällä oli valokuvauskoneita ja Atenassa hän valokuvasi ja me elimme siitä. Sitten hän osti vaunut, aasin, Palikarin, joka pelasti henkeni, ja aikoi maitse palata Ranskaan elättäen meitä matkalla valokuvauksella. Mutta oi, siitä ei koitunut paljoa ansiota, ja kun vuoritiet olivat kurjan huonot, usein ainoastaan poluntapaisia, oli Palikar monta kertaa päivässä vähällä taittaa jalkansa ja niskansa. Minä olen kertonut sinulle miten isä kuoli matkalla; se tapahtui Bousovatchassa. Mutta minä rukoilen sinua, älä pyydä minua tänään kertomaan hänen kuolemastansa, minä en voi sitä tehdä. Kun hän ei enää ollut luonamme, meidän täytyi jatkaa matkaamme Ranskaan. Jos työansio oli vähäinen hänen ollessansa kanssamme ja voidessansa herättää luottamusta siihen määrin, että ihmiset otattivat kuvia, niin supistui se tyhjiin meidän jäätyämme yksin! Vastedes kerron sinulle kuinka kauheasti saimme kärsiä koko talven marraskuusta toukokuuhun, kunnes saavuimme Parisiin. Herra Fabryltä kuulit jo miten äiti siellä kuoli Grain de Selin talossa ja kertoessani siitä lähemmin kerron sinulle myöskin äidin viimeiset varotukset ja käskyn minun heti tulla tänne."
Perrinen kertoessa kuului puutarhasta ja puistosta epämääräistä melua.
"Mitä se on?" kysyi herra Vulfran.