Niin sanoen hän kumartui Perrinen puoleen ja enenkuin tämä voi sitä aavistaakaan, hän oli vahvoilla käsillään nostanut hänet seisomaan aidalle, jossa näytti häntä kansalle ja kaikkien nähden syleili.
Silloin kuului tuhansilta huulilta ilohuuto, joka muutaman minuutin kuluessa levisi miehistä naisiin ja lapsiin, ryhmästä ryhmään. Sen jälkeen alkoi määrätty ohiastunta, jolloin jokainen astuessansa isännän ja hänen poikansatyttären ohitse kumartaen nosti lakkiansa.
"Jospa näkisit kuinka iloisen näköiset kaikki ovat", lausui Perrine.
Kuitenkin oli olemassa niitäkin, jotka eivät näyttäneet niinkään onnellisilta, nimittäin veljen- ja sisarenpojat tullessaan onnittelemaan "serkkuaan."
"Minä puolestani", lausui herra Talouel, joka ei tahtonut antaa tilaisuuden nähdä heidän pitkää naamaansa livahtaa käsistänsä ja etenkin kun samalla sai mielistellä tehtaiden nuorta perijää, "minä puolestani olin jo alusta asti arvannut asianlaidan."
Nuo monet mielenliikutukset eivät voineet olla terveellisiä herra Vulfranille. Syntymäpäivänsä edellisenä päivänä hänen terveytensä tila oli ollut sangen tyydyttävä ja hän yleensä tunsi itsensä terveemmäksi kuin pitkiin aikoihin; hän ei rykinyt, hän nukkui hyvästi ja ruokahalu oli hyvä. Seuraavana päivänä sitä vastoin olivat yskä ja hengenahdistus palanneet; kaikki mitä niin suurella vaikeudella oli voitettu, oli yhdessä päivässä menetetty.
Tohtori tuotettiin heti.
"Ymmärrättehän", lausui herra Vulfran, "että palan halusta nähdä poikani tyttären ja sentähden täytyy teidän tehdä minut siksi terveeksi, että voin kestää leikkauksen."
"Älkää menkö ulkoilmaan, nauttikaa yksinomaan maitoruokia, puhukaa vähäisen ja minä vakuutan teille, että tämmöisen kauniin ilman vallitessa yskä ja hengenahdistus sekä sydämentykytys häviävät ja me voimme menestyksen toivossa ryhtyä leikkaukseen."
Tohtorin ennustus kävi toteen ja kuukauden kuluttua syntymäpäivästä todisti kaksi Parisista kutsuttua lääkäriä yleisen terveydentilan niin hyväksi, että leikkaus voisi tapahtua. Tutkiessa silmää pimeässä huoneessa huomattiin verkkokalvon säilyttäneen herkkätuntoisuutensa, joka oli välttämätön ehto leikkauksen onnistumiselle. Sentähden lääkärit päättivät toimittaa leikkauksen poistamalla osan silmäterän kalvosta.