Kun ääni ei ollut ollenkaan tyly, niin aasi ei liikahtanut mennäkseen pois.
"Tahdotko juoda lasillisen viiniä kanssani?" kysäsi Grain de Sel, jonka kaikki ajatukset aina kierivät 'juoda' sanan ympärillä.
Hän täytti lasin, mutta sen sijaan että olisi vienyt sen omille huulillensa hän leikillä tarjosi sen Palikarille; tämä joka luuli tarjouksen todeksi, lähestyi pari askelta, suipensi turpansa niin että se piteni niin paljon kuin mahdollista ja joi suuhunsa puolet viinistä, ehkä vähän enemmänkin.
"Oh! kas tuota veitikkaa?" huudahti Grain de Sel nauraen täyttä kurkkua.
Ja sitte hän rupesi huutamaan:
"Markiisitar! La Carpe!"
Nämät saapuivat siinä tuokiossa samaten kuin eräs ryysyjen kerääjä, joka samassa astui pihaan täysine koreineen, ynnä eräs karamellintekijä, joka asui pihalla olevassa tyhjässä rautatievaunussa milloin ei ollut matkoilla markkinoilla ja juhlissa. Niissä hän keitetystä ja sulatetusta sokurista koukun ympäri vetäisi ikäänkuin vyyhdeksi pitkiä keltaisia, punaisia ja vihreitä, sitkeitä karamellejä.
"Mitä täällä on tapahtunut?" kyseli Markiisitar.
"Saatte nähdä; tästä saatte hyvän naurunaiheen."
Hän täytti lasin uudelleen ja ojensi sen Palikarille, joka niinkuin äskenkin tyhjensi siitä runsaasti puolet ympärillä olevain suureksi huviksi ja riemuksi.