Château-des Rentierskatu ei todellakaan ollut kaukana hevostorista, eikä siis kestänyt kauan ennenkuin he saapuivat samanlaisen hökkeliryhmäo luokss kuin Champ Guillot.
Eronhetki oli tullut ja katkerasti itkien Perrine nojasi päänsä ystävänsä kaulaan, kun ensin oli vienyt sen talliin ja sitonut sen kiinni.
"Sille kyllä tulee hyvät päivät, sen vakautan sinulle", lupasï La
Rouquerie.
"Me olemme niin pitäneet toinen toisistamme."
Viides luku.
Miten he voivst tulla toimeen kolmellakymmenellä frangilla, kun olivat perustaneet laskunsa sadan frangin hintaan?
Se kysymys pyöri lakkaamatta Perrinen päässä kun hän astui pitkin linnoituksia takaisin Champ Guillotiin, vaan hän ei keksinyt siihen tyydyttävää vastausta. Ja kun hän laski äidin käteen La Rouquerielta saamansa rabat, niin hänellä ei ollut aavistustakaan siitä mihin heidän täytyi käyttää niitä.
Äiti se tällä kertaa ratkaisi asiaa.
"Meidän täytyy matkustaa", hän lausui, "matkustaa heti Maraucourtiin."
"Jaksatko lähteä matkaa?"