Vaikka asia olikin tärkeä, hän ei kuitenkaan tahtonut siitä masentua. Päinvastoin hänen tuli taistella toivottomuutta vastaan ja karaista mielensä kestämään kaikki vastoinkäymiset. Keksittyään näin äkkiarvaamatta hyvän makuuhuoneen, kun oli luullut täytyvänsä maata taivasalla hän arveli mahdolliseksi, että ehkä voisi huomenna yhtä odottamattomalla tavalla saada ruokaa. Mistä? Mitä? Sitä hän ei osannut kuvaillakaan. Mutta tuo tietämättömyys ei kuitenkaan voinut estää häntä nukkumasta sydän täynnä toiveita.
Hän heittäytyi pitkälleen olkivuoteelle ja asetti kaislakimpun päänalukseksensa. Risumajan seinän aukosta hän näki tiiliuunin liekkien kiemuroivan yön pimeydessä ja maatessansa siinä kääriytyneenä kuluneeseen saaliinsa häntä lohdutti turvallisuuden ja rauhan tunne, joka kokonaan voitti vatsankin muistutukset että olisi jo aika atrioida.
Hän ummisti silmänsä, mutta ennenkuin nukkui, hän samaten kuin teki joka ilta, koetti muistuttaa mieleensä isänsä kuvan; mutta sinä iltana hänen kuvaansa liittyi myöskin äidin lempeä muisto, äidin jonka saman kauhean päivän aamuna oli kätkenyt maan poveen ja hänestä tuntui kuin molemmat kumartuisivat hänen ylitsensä häntä suutelemaan samalla tavalla kuin eläessään tekivät joka ilta. Siitä tyttö raukka purskahti itkuun ja surun valtaamana hän nukkui, ja kyyneleet kostuttivat hänen poskiaan.
Vaikka olikin kovin uupunut ei hän kuitenkaan saanut nauttia rauhallista, virkistävää unta; milloin hänet herätti rattaiden jyrinä kovalla maantiellä, milloin suhisten ohikiitävä juna tahi joku salaperäinen ääni, jotka kaikkialla aika ajoin keskeyttivät öisen hiljaisuuden ja jotka joka kerta saattoivat hänen sydämensä sykkimään. Hän kuitenkin aina heti nukkui uudestaan. Kerran hän heräsi siitä että luuli vaunujen pysähtyvän tielle pellon viereen ja sillä kertaa hän rupesi kuuntelemaan. Hän ei ollut erehtynyt, hän kuuli selvästi siellä olevan väkeä, kuuli heidän puoliääneen kuiskailevan ja muuten varovaisesti liikkuvan. Hiljaa hän kohosi polvilleen kurkistaaksensa ulos seinässä olevista reijistä; vaunut olivat seisahtuneet pellon toiseen päähän ja hän oli heikossa tähtivalossa eroittavinansa miten joku henkilö, mies tahi nainee heitti niistä alas suuria vasoja toisen toisensa perästä, jotka sitten kaksi muuta henkilöä vuorostansa kantoi korjaamattomalle pellolle, Monneaun pallolle. Mitä se merkitsee? Ja näin keskellä yötä!
Ennenkuin hän ehti keksiä vastausta siihen kysymykseen vaunut vierivät pois ja molemmat varjot astuivat artisokkapellolle. Heti sen perästä kuului sieltä tiheitä lyöntejä ja sen perästä kahinaa, ikäänkuin jotakin hakattaisiin poikki.
Silloin hän ymmärsi mitä väkeä ne olivat: varkaitahan ne olivat "korjaajia", jotka "puhdistivat Monneauo pellon"; sukkelaan he leikkasivat artisokat varsistaan ja täyttivät niillä vasut, jotka olivat kuljettaneet mukanaan vaunuissa, vaunut he lähettivät pois, jotta ei niiden siellä olo herättäisi ohikulkevien epääluuloa.
Mutta Perrine ei ensinkään ollut samaa mieltä kuin äskeiset talonpojat; hänestä se ei ollenkaan ollut "parahiksi", sillä ensi silmänräpäyksessä hän oivalsi mihin vaaroihin hän voisi senkautta joutua.
Mitäpä tekisivät hänelle jos keksisivät hänen piilopaikkansa? Usein hän oli kuullut kerrottavan miten varkaat milloin heidät löydettiin verekseltään toimessaan tahi heitä häirittiin, tappoivat ihmisiä, jotka olisivat voineet olla heidän rikoksensa todistajina.
Tosin kyllä oli hyvinkin todeomnkaista, ettei häntä huomattaisi, juuri sentähden että he tiesivät majan tyhjäksi ja senvuoksi olivat ryhtyneet Monneaun pellon "korjuuseen"; mutta jos heidät kuitenkin yllätettäisiin ja joutuisivat kiinni! Ehkä hänetkin silloin vangittaisiin! Miten hän voisi puolustautua ja näyttää toteen ettei kuulunut heidän joukkoonsa!
Sitä ajatellessa tuskan hiki nousi hänen päähänsä ja häntä rupesi huimaamaan, niin ettei voinut erottaa mitä tapahtui ympärillään, vaikka yhä edelleea kuuli sirppien suhinan kun varkaat hakkasivat poikki artisokat. Se seikka ainoastaan vähäsen rauhoitti häntä, että he työskentelivät niin innokkaasti, että kohta ennättäisivät korjata koko pellon.