Alussa hän ei välittänyt tuosto janosta: onhan vesi kaikkien yhteistä omaisuutta eikä tarvitse mennä puotiin sitä ostamaan. Tavatessaan ensimäisen puron tahi lähteen ei tarvitse muuta kuin kumartua suulleen tahi ammentaa kämmenellään saadaksensa sitä mielin määrin.
Mutta pahaksi onneksi hän sattui olemaan juuri sillä Ile-de Francen tasangolla, jossa Rouillonista Thèveen asti ei ole ainoatakaan jokea, vaan ainoastaan muutamia talven täyttämiä sadepuroja, jotka kesällä kuivuvat vedettömiksi. Laveat kauramaat, aukeat, puuttomat tasangot, pieni kukkula siellä täällä ynnä kellotapuli ja muutama pieni valkoinen talo, jota ei edes ainoakaan poppelipuu korista, ei syvennystä, jonka läheisyydessä voisi olettaa olevan laakson, helmassaan pieni virkistävä puro — semmoinen oli hänen eteensä leviävä maisema.
Pienessä kylässä, johon saapui jätettyään Ecouenin taaksensa Perrinellä oli hyvä aika katsella ympärilleen, mutta turhaan hän etsi toivomaansa suihkulähdettä, syystä että ne ovat harvinaisia maakylissä, missä ei juuri muisteta pölyisen maantien janoista vaeltajaa. Kullakin on oma pihakaivonsa tahi naapurin ja se riittää.
Sillä välin hän oli ehtinyt kylän laitaan sen viimeisten talojen luokse, mutta ei rohjennut palata pyytämään sieltä vähäsen vettä. Hän oli jo huomannut miten häntä katseltiin jotenkin epäluuloisesti ja tylysti; hänen mielestään koiratkin murisivat ja näyttivät hampaitansa ryysyläiselle joka heidän lepoaan häiritsi, mahtoivatko ihmiset antaa hänen toista kertaa kulkea talojensa ohitse. Jos hänellä olisi ollut säkki selässä, jos hän olisi käynyt jotakin kaupittelemassa tahi ostelemassa, niin hän varmaankin olisi saanut esteettä kulkea, mutta nyt hän kulki tyhjin käsin ja sentähden hänen muka täytyi olla varas, joka vaani tilaisuutta tehdäksensä hyvät kaupat itselleen tahi seurueelleen.
Hänen täytyi siis kulkea eteenpäin, aina vaan kulkea.
Sillä välin tuli hänelle astuminen yhä vaikeammaksi, yhä sietämättömämmäksi, kun polttava kuumuus ja melkein hehkuva hiekka häntä yhä enemmän rasittivat; tie oli aukea, ei näkynyt ainoatakaan puuta ja tuuli nosti pölypilven toisensa perästä kuivasta maasta ja kietoi hänet siihen. Jano tuli yhä tuskallisemmaksi, suu oli ihan kuiva ja kieli paisui ikäänkuin hänellä olisi ollut kurkussa joku vieras esine; suulaki koveni ja tuntui kokoonkäpristyneeltä sarvilevyltä ja tuo sietämätön tunne pakotti häntä hengittäessänsä pitämään huulet auki, joka kuivasi kielen yhä enemmän ja teki suulaen entistään kovemmaksi.
Epätoivossansa hän etsi tieltä pieniä kiviä, niin sileitä kuin löysi ja piti niitä suussaan; se vaikutti sen että kieli vähäisen kostui eikä sylky enää ollut yhtä limaista.
Toivo ja rohkeus hänessä elpyi jälleen. Ranska, siksi paljon hän jo oli kulkenut sitä, ei ollut mikään erämaa, vaan kohta hän kyllä tapaa joen, lammikon tahi lähteen. Ja sitäpaitsi oli aurinko juuri piiloutunut pilven taakse eikä enää paahtanut niin polttavasti, vaikka kuumuus silti oli melkein yhtä rasittava, tuuli kun tuntui tulevan ikäänkuin palavasta uunista. Kääntyessänsä taaksepäin hän näki suuren mustan pilven, joka peitti koko Parisin puoleisen taivaanrannan ja kohosi kohoamistaan uhaten peittää koko taivaan. Rajuilma oli tulossa ja se varmaankin toisi mukanaan sadetta, tuota siunattua vettä, joka täyttäisi kaikki purot ja ojat, niin että hän saisi vettä juodaksensa niin paljon kuin suinkin halutti.
Samassa tuli kova tuulispää, raivoisesti repien matkallaan juurineen pieniä pensaita, nostaen oikeita hiekka- ja someropyörteitä, kuljettaen mukanaan vihreitä lehtiä, oljen- ja heinänkorsia; sen tauottua kuului etäältä taivaanrannalta kumeata jyrinää jota keskeytymättä jatkui vähä väliä purkautuen kovaksi paukaukseksi.
Hän heittäytyi suulleen maahan tien viereen käsillään peittäen silmiään ja suutaan kun oli mahdoton pysyä pystyssä kauheassa hirmumyrskyssä. Ukkosen jyrinä saattoi hänen kuitenkin niin pian kuin mahdollista nousemaan jälleen. Äsken hänellä oli ollut mielessä ja häntä elvyttänyt ainoastaan toivo, että tulisi sadetta, mutta ukkosen jyrinä muistutti hänelle, että rajuilma tuo muutakin mukanaan: kirkkaita salamoita ja kauheata ukkosenjylinää.