Mistä löytää aukealta tieltä suojapaikkaa? Ja jos kastuisi läpimärjäksi, missä kuivata vaatteitansa?
Tuulispään nostaman pölyn haihduttua hän näki noin parin kilometrin päässä metsän, jonne tiekin näkyi vievän ja hän toivoi löytävänsä sieltä kivenlouhikon tahi maanluolan, johon voisi hiipiä sateen suojaan.
Ei ollut enää miettimisen aikaa, musta pilvi nousi yhä korkeammalle ja hänen ympärillään pimeni pimenemistään. Ukkonen kävi yhä kovemmin aika ajoin jyristen kauhealla paukkeella, jolloin kirkas salama välähtäen lävisti ilman ikäänkuin tahtoen hävittää maan päältä kaiken elon.
Ehtineekö hän metsän suojaan ennen rajuilman puhkeamista? Läähättäen rientäessänsä eteenpäin hän pari kertaa kääntyi katsomaan mitenkä korkealle uhkaavat pilvet olivat ehtineet ja huomasi niiden nuolen nopeasti lentävät eteenpäin; vähä väliä leimahti taivas kietoen hänet ikäänkuin ilmituleen.
Matkallaan Ranskaan hänet oli monta kertaa yllättänyt semmoinen kauhea rajuilma, mutta silloin hänellä oli isä ja äiti turvana. Nyt hän sitävastoin oli ypö yksin aukealla tasangolla, pieni muuttolintunen, hirmumyrskyn kourissa.
Jos hänen olisi täytynyt kulkea vastatuuleen, niin hän ei varmaankaan olisi päässyt mihinkään, mutta nyt tuli onneksi tuuli takaapäin ja puhalsi niin kovasti että hänen oli pakko juosta.
Miksi hän ei lakkaamatta jatkanut semmoista juoksua? Eihän rajuilma vielä ollut ennättänyt hänen päällensä.
Kyynärpäät puserrettuina kylkiin, ruumis kumartuneena eteenpäin hän riensi edelleen myrskyn takaa-ajamana niin kauvan kuin jaksoi, mutta rajuilma ennätti kuitenkin paljoa sukkelammin ja hän kuuli hirmumyrskyn ulvovan kintereillään.
Jos hän olisi ollut entisellään ei pitkänkään matkan juokseminen olisi tuntunut hänestä miltään ja hän olisi voinut vaivatta rientää eteenpäin. Mutta nälkäisenä, sun kuivuneena, pää raskaana ja läähättäen hän tunsi voimansa pettävän ja oli vähällä lannistua taistelussaan.
Onneksi oli metsä lähempänä kuin hän luulikaan ja hän voi jo eroittaa muutamia suuria puita siellä missä metsä hakkuun vuoksi oli harvempi.