"Odota vähäisen, tyttöseni, odota", lausui La Rouquerie.
Laskeutuen polvilleen hän ojensi pullon suun Perrinen huulilla
"Juo aika siemaus, se virkistää."
Viinikulaus todellakin nosti veren Perrinen poskille ja palautti liikkumiskyvän.
"Sinun oli varmaankin nälkä?"
"Niin."
"Hyvä, nyt sinun pitää syödä, mutta varovasti alussa. Odotahan vähäsen."
Hän leikkasi palasen leipää ja juustoa ja tarjosi Perrinelle.
"Vitkalleen ennen kaikkea. Parasta on että syön kanssasi, se hillitsee sinua."
Varoitus oli kylläkin paikallaan, sillä Perrine oli vähällä niellä koko leipäpalasen kerrallaan kuuntelematta ollenkaan La Rouquerien kehotusta.