"Kuulepas nyt! Minä aion Creiliin, en kauemmaksi, ostan ja kaupittelen tavaroitani kaikissa kylissä ja pikku kaupungeissa, jotka ovat matkani varrella tahi lähellä Chantillytä ja Senlistä; sinä voit seurata minua. Huuda vähäisen, jos jaksat: Ostetaan kaniininnahkoja, lumppuja ja rautaromua!"
Perrine teki niin.
"Hyvä, sinulla on kirkas ääni; minun ääneni on painunut ja sen tähden saat sinä huutaa minun puolestani ja ansaita siten leipäsi. Creilissä on minulla tuttu kanojen- ja munienkauppias, joka matkustelee Amiensiin asti ostelemaan munia; minä pyydän häntä ottamaan sinut mukaan vaunuihinsa. Kun olet saapunut Amiensiin niin ostat rautatielipun päästäksesi sinne missä sukulaisesi asuvat."
"Millä? Minulla ei ole rahaa."
"Niillä viidellä frangilla, jotka saat lainaksi minulta niiden sijaan, jotka leipurinvaimo varasti sinulta ja jotka minä kyllä kiskon häneltä takaisin. Ole varma siitä."
Yhdestoista lukit.
Kaikki sovitettiin La Rouquerien ehdotuksen mukaan.
Kahdeksan päivää kulki Perrine ympäri kyliä Chantilly-metsän tienoilla: Gouvieuz, Saint Maximin, Saint Firmin, Mont l'Evéque, Chamont käytiin, kunnes he saapuivat Creiliin. Silloin La Rouquerie ehdotti että Perrine kokonaan rupeisi hänen kumppanikseen.
"Sinulla on vallan mainio ääni lumppujen kauppiaaksi, sinä olisit minulle hyödyksi ja sinun olisi hyvä olla. Sitäpaitsi ansaitsisit hyvin elatuksesi."
"Olen teille hyvin kiitollinen, mutta minun on mahdoton jäädä."