Hän osoitti sormellaan rapattua rakennusta, josta ei voinut nähdä kuin osan vain, toista osaa peitti tiilirakennus. Sekin, mikä siitä näkyi oli niin vanha ja ränstynyt, että ehdottomasti tuli itseltään kysyneeksi tokko se ollenkaan kestää pystyssä.
"Siellä mummo Françoise asui ennenkuin rakennutti tämän talon niillä rahoilla, jotka oli ansainnut herra Edmondin imettäjänä. Teillä ei tietysti voi olla tuolla yhtä hyvä asua kuin kivirakennuksessa; mutta työntekijät eivät voikaan asua yhtä komeasti kuin säätyhenkilöt, eikö niin?"
Toisen pöydän luona, vähän kauempana istui noin neljänkymmenen vuotias herra, totisena ja suorana, puettuna leukaan asti napeilla kiinnitettyyn nuttuun, päässä korkea hattu. Hän luki erittäin tarkkaavaisesti jotakin kirjaa.
"Se on herra Bendit, hän lukee Isä meitäänsä", kuiskasi Rosalie hiljaa.
Siltea hän heti välittämättä englantilaisen lukemisesta meni hänen luoksensa ja lausui:
"Herra Bendit, tuossa on nuori tyttö, joka osaa englannin kieltä."
"Vai niin!" vastasi herra nostamatta silmiään kirjastansa.
Ja sen perästä kului vähintään kaksi minuuttia ennenkmn hän katsahti
Perrinen puoleen.
"Are you an Englich girl?" [Oletteko englantilainen tyttö?] hän kysyi.
"No sir, but my muther was." [En herra, mutta äitini oli englantilainen.]