TULKAA!
Nyt tulkaa kaikki, joill' on tyhjä syli,
te ystäväni, köyhät nukkujat!
On nuoruusunten polut ihanat.
Oi, tulkaa jälleen huimain vuorten yli.
Oi, tulkaa, viinimalja huulillamme
taas rakastamme tyhjää maailmaa,
taas oomme tulta, voimaa kuohuvaa
ja näämme ikikevät-uniamme.
Me käymme niinkuin parvi Paanien
maan multaa, päihtyneinä, silmin suurin,
heräämme eessä kuolon mustan muurin
päät olkiseppeleessä hullujen.
KISSANKELLO.
Yli kuljimme illan saatossa
sen vihreän, varjoisan pellon,
ja kymmenen kukkaa taitoimme
ja yhden kissankellon.
Sinä sait ne muut, minä pyysin vain
sen pienen kissankellon,
oi, muistoksi sinisten silmien
ja sen illan ja varjoisan pellon.
VANITAS VANITATUM.
Näen päädyn talon aution,
se ammoin hyljättiin.
Näki kerran se ihmisten elämän,
siellä sukuja siitettiin.
Minä murheen punervaa kangasta
tääll' illan tuulessa käyn.
Maanpiiri tyhjä on kohdallain
kuin vallassa kauhunäyn.