Ja myöhäilloin varjojen näin yhä kasvavan,
pian kuu ens kimallustaan heitti veteen.
Ah, kypsyydestä kertoi tuoksut niittyjen,
yö laittoi varjon joka kukan eteen.
Näin viherjöiväin niittyjen mä tarun mahtavan,
voikukkaa legionein seisoi siellä.
Näin jossain seinän luona sirpin nälkäisen
ja jossain sumuvaunut liukui tiellä.
TIIROJEN LAULU.
Te huudatte säveltä julmaa
karin iltaan autioon,
veriseppeltä pilvet kun laittaa
jo hukkuvaan aurinkoon.
Te välkytte valkein siivin
kuin muistoina sydänten,
ah, jotka jo tuhkana painui
meren syliin ja pimeyden.
Kivikarien alastomuuteen
kuin huutonne iäksi jäis,
kuin uhmana unhoituksen
teidän siipenne välkähtäis.
Voi, elämän linnut yössä,
meren äärillä, kuoleman.
Minä kaipuuni vartijaksi
otan tiiran valkean.
ILTA SUOLLA.
Kas noron kerran löysin
suon aavaa kulkien,
oli kodin kesäisen.
Kuin aineettomin jaloin
ne tanssi, tanssi vain,
kuin henget, joita joskus
oon nähnyt unissain.