Ja kaukaa lehmänkello
soi aavan ikävään,
kun kuolon kuiskeet kuullen
kanervaan painoin pään.
Niin nukuin, unen teitä
jo noroon vaivuinkin.
Pois haihduin, hiisiäiset
vain jossain tajusin.
Ne tanssi aavepolkan
kuin seitin kutoen
yli hillan kukan varjon,
ja äidin katsehen.
JÄÄ HYVÄSTI!
Jää hyvästi! Nyt kellot soimahan
ja tänne joukko haudankaivajain.
On ruumishuoneena mun sydämeni.
Ah, kuolleen juuri siellä nähdä sain.
Jää hyvästi! Ei itku lunasta.
Luuranko tuoksua jo hiustes joi
ja mustat ruusut kylvi lanteillesi.
Oi, armas, halki pääni kellot soi.
Jää hyvästi! Nyt varjot illan tään
maan kuolleen yli ristinmerkin lyö.
Jää sydämeni ovet tuulen valtaan.
Vie muiston kukat kaikki ahnas yö.
Jää hyvästi! Vie sumu myriadein
kaikk' toivot, varjojemme siittämät.
Yön kylmät huulet painuu multahan
ja juo sun jalkais jäljet hämärät.
CHANT SANS PAROLES.
Se soittaa, yö kun ylle saa
tuon kedon hiljaisen,
kun nukkuu riihi, koivukin
ja pesä peipposen.