— Onhan se.
— Vai sen tyttöjä. Se isäntähän kuoli. Kuinka kauvan siitä onkaan? muisteli emäntä.
— Olin silloin kolmentoista, sanoi tyttö. Pääsin juuri sinä kevännä kansakoulusta.
— Sehän hukkui, sanoi isäntä, joka oli kuunnellut heidän puhettaan.
— Niin, vastasi tyttö.
— Mitenkä se hukkuikaan? tiedusteli emäntä.
— Jäihin putosi markkinoilta palatessaan, sanoi tyttö.
— Niin, täälläkinhän siitä puhuttiin, muisteli emäntä. Mutta ei jatkanut enään, kun muisti, että puhuttiin kuinka Kantalan rikkaan talon isäntä oli markkinoilta palatessaan päissään ajanut sulaan ja sinne jäänyt.
— Jäikö teille mitään sitten, kun piikana täytyy sinunkin olla? kysyi isäntä.
— Ei jäänyt kuin sen verran, että äiti mökin sai, vastasi tyttö.