— Täällä kait, vastasi Anna ja lähti kotia itkevä poika sylissään.
Portaita kosken yli mennessään kuuli hän veden läiskeen ja kohinan ja näki jalkainsa alla vaahtoisan tyrskeen. Tuolla etempänä kuulsi Laulajaisen lampi lämpimän auringon valossa ja törmäpääskyset puikkelehtivat sen yhdellä sivulla hietikkovieremässä reijissään.
XVIII.
Samana aamuna, kun Anna sai tietää Antin kuoleman, tuli Mehtälän Jussi, tuon Oton kanssa olleen Matin isä, Isolle-Kankaalle leikkuutyöhön. Väki pirtissä oli syömässä, kun isäntäkin tuli pirttiin synkkänä ja puhumatonna. Hänkin kävi pöytään väen mukana.
— Niin se kävi, että Laulajainen nielasi taasen, puhui Mehtälän Jussi.
Hän oli juuri saanut kerrotuksi illallisen tapahtuman.
— Mitä Laulajainen on nielassut? kysyi isäntä.
— Eikö isäntä vielä ole kuullut, kun Pikku-Kankaan Antti ja Sarkkisen
Otto illalla hukkuivat? sanoi Mehtälän Jussi.
— Hukkuivat, äänsi säpsähtäen Kalle.
— Niin, Laulajaisen lampeen, vastasi Mehtälän Jussi.
— Miten he sinne menivät? kysyi Kalle.