Ja kun Kalle sai isänsä takuuseen, niin valmistui talokin: naimakoulu, joksi kyläläiset tuota taloa nimittivät. Nimitys ei kuvaa niinkään itse taloa, vaan sitä käsitystä, mikä ihmisillä oli tuosta liikkeestä. Syödä, juoda, naida ja — kuolla. Kas siinä suuren lauman elämän sisältö, ja kun siihen lisäämme käydä kirkossa ja kinkereillä, niin mitä muuta me kaipaammekaan.
Tällaista oli melkein läpeensä, ottamatta huomioon uskonnollisen herätyksen vaikutusta harvoissa, joitten luku oli vähäinen suureen joukkoon verrattuna.
Ja tuo uskonnollinen liike oli jo laimennut sulkematta piiriinsä toista, sen liikkeen ajoilta seuraavaa sukupolvea.
Nukuttiin.
Mutta rauhaa häiritsi, alkoi häiritä, tuo liike, joka Etelä-Pohjanmaalta levisi ja herätti yhden sieltä, toisen täältä kansan suuresta joukosta. Nämä sitten ympärilleen kokosivat toisia, jotka vielä nukkuivat, eivätkä nähneet muuta nuorisoseuran talossa kuin — naimakoulun.
Mutta liikkeelle oli lähdetty.
Heti alussa kohtasi Kallea kova vastustus nuoren väen puolelta. Hän nimittäin tahtoi saada seuran sellaiseksi, ettei sen iltamissa saisi tanssia ollenkaan. Sillä jos se yhdistetään seuran toimintaan, niin silloin ei seura vastaa tarkoitustaan, se muuttuu tanssiseuraksi. Mutta kun hän tätä koetti esittää vasta perustetun seuran jäsenille, niin aikoivat he luopua seurasta pois. Silloin täytyi Kallen mukautua heidän tahtoonsa, vaikkakin hän tunsi suurta katkeruutta mielessään. Hän oli jörömäinen luonteeltaan eikä koskaan ollut yrittänytkään tanssia, niin ettei hän voinut ymmärtää mitä huvia ihmisille on tanssimisesta.
Seurassa tuli siis tanssi luvalliseksi. Mutta Kalle koetti lohduttaa itseänsä sillä, että ajan kuluessa kun muutkin kerkeävät mieltyä aatteeseen, tanssi jääpi itsestään pois. Mutta hän erehtyi, sillä noista toisista oli tanssi mieluisampaa kuin hän luulikaan. Hän ajatteli tanssia käyttää syöttinä, joka houkuttelisi seuraan rupeamaan sellaisia, jotka eivät vielä muusta välittäneetkään. Näistä hän toivoi tulevan tuollaisia, jotka innostuvat seuran vaikutuksesta todelliseen nuorisotyöhön, sellaiseen, jollaiseksi hän sen työn ja tarkoitusperän oli itselleen muodostanut. Hänen mielestään nuorisoseura oli sellainen seura, joka liittää yhteen köyhät ja rikkaat; se oli seura, joka sulattaa yhteen kehittyneet ja kehittymättömät, jossa kehittyneemmät ohjaavat ja samalla itse oppivat ajattelemaan elämän kysymyksiä ja määräämään elämänsä suunnan järjellisen ajatuksen mukaan. Rakkaus ja usko tulevaisuuteen ovat nuorisoseuran toiminnan voiman lähteet.
Hän oli itsekseen opiskellut lueskelemalla sitä ja tätä ja siten ikäänkuin kohonnut yläpuolelle kyläkuntansa muita nuoria ihmisiä. Hän kärsi heidän raaoista puheistaan ja vastenmielisesti otti hän osaa heidän tavallisiin huvituksiinsa.
Mutta nyt oli nuorisoseura ja sen hän toivoi vaikuttavan herättävästi noihin toisiinkin. Ja rohkealla mielellä ryhtyi sieltä käsin maailmanparannuspuuhiinsa.