— Mikä sinulla on, rakas? kysyi ihmeissään Kalle.
— Mitä sinä ajattelet minusta, puhui tyttö, kun minä olin tuollainen? kun minä — — minä — en tiennyt itsekään mitä tein.
— Minä rakastan sinua, kuuletko, Anna! Minä ajattelen ainoastaan, että rakastan sinua. Sano, rakastatko sinä! Sano! kuiski kuumana Kalle.
Tyttö istui ääneti, kasvot lujasti painautuneena Kallen rintaan.
— Sano, sano! kuiski Kalle.
Tyttö istui vaan.
— Sano, muuten en usko, ennenkuin kuulen sen suustasi. Sano!
Nyt tytön huulet sulkivat hänen suunsa, ettei hän voinut puhua —
— Etkö usko, vaikka tunnet, kuiskasi tyttö.
— Tunnen sen, mutta sano kuitenkin!