— Mutta kuka entisaikana jouti sitten raamattua lukemaan, vaikkei ollut muutakaan lukemista? kysyi Kalle.
— Ei tainnut Mäntyläinenkään lukea paljon raamattua nuorena ollessaan, sanoi nauraen Kaarelan isäntä.
— Enpä kyllä lukenut, myönsi Mäntyläinen.
— Sinä olit kova tanssissa kulkemaan, sanoi Kallen isä.
— Mutta nykyaikana nuoret toki lukenevat edes jotain ja elävät siivommin kuin ennen, nuorisoseurallakin esimerkiksi, sanoi Kaarelainen.
— Siinäpä se, että ne lukevat. Ennen minä poikani ja tyttöni antaisin kulkea riihitansseissa ennenkuin nuorisoseuralla, sanoi Mäntyläinen.
— Miksi? kysyi Kalle.
— Siksi, että entisaikaan tansseissa ei oppinut sitä, mitä nyt tuolla seuralla koetetaan opetella. Ei silloin ollut kirjoja. Eikä silloin luettu ja aikaa siihen hukattu. Nyt ne nuoret tulevat niin viisaiksi tuolla, että tiedon tähden unohtavat sen paremman, kaikista kalleimman. Niin se on, puheli Mäntyläinen.
— Ettäkö te antaisitte lapsenne ennemmin riihitansseihin mennä kuin nuorisoseuralle? Kysyi Kaarelan isäntä.
— Niin juuri. Siellä he eivät opi Jumalaa pilkkaamaan.