Vielä rikkoi hän päätöksensä, sillä kävi hän vieläkin nuorisoseuran kokouksissa.
Mutta nuorisoseuratyö tuntui hänestä tästä lähtien vastenmieliseltä, hänestä, joka ennen oli ollut innokkain sitä tekemään. Kyllä hän vieläkin jonkun aikaa kävi seuran kokouksissa ja iltamissa, mutta entinen innostus oli kadonnut. Hänen täytyi mielestään vielä tämä vuosi olla seuran toimessa, koska hän oli ruvennut esimieheksi. Hän koetti täyttää velvollisuutensa, mutta kun se oli vastenmielistä, niin se kävi liian raskaaksi. Hänestä oli koko touhu turhaa, sillä hänen toverinsa olivat hänen mielestään sellaisia, joitten hyväksi ei kannata mitään tehdä, koska heiltä puuttuu kaikki harrastus ja kyky mihinkään korkeampaan. Tämä oli juurtunut häneen sellaiseksi varmaksi totuudeksi, jota ei mikään voinut järkyttää.
Mutta vaikka hän vähän kerrallaan oli tähän tulokseen tullut, niin ei hän sitä uskaltanut kuitenkaan muille ilmoittaa. Eikä hän välittänytkään siitä, sillä hän tunsi, etteivät nuo toiset häntä ymmärtäisi, vaikka hän sen selittäisikin heille.
Seuran kokouksiin ja iltamiin veti häntä Anna. Mitä enemmän Kalle vieraantui nuorisoseuratyöstä, sitä innokkaammin Anna siihen kiintyi. Häneen oli Kalle saanut herätetyksi lukuhalun lainaamiensa kirjojen ja oman elämänsä kautta.
Tyttö oli ensin ihmetellyt, mikä kirjoissa voipi viehättää niin, että niitä aina katselee, kun hän oli nähnyt Kallen joutohetkensä aina lukemalla viettävän. Mutta viimein hän oli tuon salaisuuden oppinut ymmärtämään ja lukeminen oli ruvennut häntäkin viehättämään. Voimakkaana kiihottajana oli hänelle Kallen kiitolliset silmäykset aina silloin kun hän kirjan käteensä otti.
Yhä välinpitämättömämmäksi kävi Kalle nuorisoseuralle. Hänelle rupesi ilmaantumaan etsittyjä esteitä aina silloin kun olisi pitänyt lähteä seuran kokouksiin ja iltamiin. Hän rupesi karttamaan muiden seuraa ja oleili enimmäkseen itsekseen. Useita kertoja oli hän jättänyt esimiehen tehtävät Pikku-Kankaan Antille.
Kevät oli jo tullut ja tuonut tullessaan valoisat yöt ja lämpöiset päivät.
Nuorisoseura oli toiminut jotenkin virkeästi, vaikka Kalle ei ollutkaan mukana niinkuin ennen. Hänen alottamansa työ oli kuitenkin edistynyt, vaikkakaan ei niin nopeasti kuin hän olisi tahtonut. Tanssittiin kyllä, mutta tehtiin muutakin.
Kalle oli tähän asti ollut johtavassa asemassa ja kaikki edistyneemmät seuran jäsenet olivat luottaneet häneen ja taipuneet hänen johtonsa mukaan toimimaan. Mutta nyt, kun hän oli heittänyt seuran toiminnan oman onnensa nojaan olivat nuo edistyneemmät käyneet asiaan kiinni ja eteenpäin sitä hiljalleen mentiin. Tuo seuran toiminta tyydytti kaikkia, koska kukaan heistä ei osannut enempää vaatiakaan.
Nyt oli viimeinen suurempi iltama ennen kesän kerkeämistä. Kallelle oli ilmoitettu, että hänelle oli annettu puhe tuohon iltamaan. Ei kukaan ollut siihen pyytänyt häntä, koska hän vielä oli seuran esimies ja oli ennen innokkaasti toiminut seurassa.