— Sinä, Anna, tanssit illalla kovasti.
— Ja aivan Antin kanssa.
— Kyllä se Antti on nyt aivan tulessa Annan vuoksi.
Annan helisevä nauru vastasi noiden kolmen tytön puheeseen.
— Minä lähden noutamaan, kuuli Kalle taasen Annan sanovan toisille. Sitten hän tuntui menevän jotain noutamaan. Tuolta toisesta ovesta tuli kartanolle ja juoksi sisälle.
— Hehän tulivat sieltä yhtä matkaa sitten illalla, kuuli Kalle yhden piioista sanovan.
— Niin. Kyllä Kalle nyt taitaa jäädä Annalta.
— Kyllä.
— Näitkö kun… kuuli Kalle vielä, mutta samassa ääni eteni navetan toiseen päähän, joten Kalle ei enään kuullut.
Hän kuuli ainoastaan veren tohinan korvissaan. Rajusti otti hän ämpärit käsiinsä ja lähti niitä viemään nopeasti talliin.