— Niin, nyt minun pitäisi lähteä, tuli hetken perästä hänen suustaan.
— Etkö sinä nyt enään muutamaa päivääkään jouda olemaan? sanoi emäntä.
— Minä menen Anttia käskemään hevosta aisottamaan, sanoi Kalle ja meni ulos.
— Vai sillä tavalla sinä pyydät jäämään, mietti Anna. Älä pelkää, en tahdo enään olla nähtävissäsi.
Kun Kalle palasi, niin seisoi Anna hänen äitinsä edessä silmät kyynelissä ja tuo paperikääry, jota emäntä äsken kääri, oli hänen kädessään.
Emäntä huomasi kuinka Annan kasvot kovettuivat Kallen sisälle tullessa.
— Hyvästi sitten ja kiitoksia kaikesta! sanoi tyttö, ojentaessaan kättään emännälle. Ääni niin särkyneenä värähti.
— Hyvästi! Jumalan haltuun! sanoi emäntä ja kääntyi samassa ikkunaan päin, nähdessään tytön empien lähtevän Kallen luo.
Kalle seisoi selin, mutta kääntyi kuitenkin tuntiessaan tytön häntä lähenevän.
— Hyvästi nyt! sanoi tyttö ja ojensi kätensä, katsoen Kallen sivu.