Syksyn aurinko valaisi kirkkaan läikän pirtin lattialle peräikkunan kohdalle. Pölyhiukkaset tanssivat.

Muutaman kuukauden perästä nouti Pikku-Kankaan Antti Annan vaimonaan kotiinsa.

Kalle oli yksin.

XV.

On kulunut aikaa useita vuosia, toisille pitkiä, toisille lyhyitä.

Laajoina lainehtivat Ison-Kankaan pellot juhannuksen aikana ja hiukkasen myöhemminkin, jolloin ruis tuulessa aaltoilee kuin meren pinta.

Pitkinä pistävät metsään päin pitkät, satasyliset ketosarat työntäen heiniä maan täydeltä helteiseen kesä-ilmaan. Kauvas apilan tuoksu leviää tuulen kantamana.

Korkeana ja maalattuna kohoaa talon suuri asuinrakennus kuin linna, ja pitkä, suuri kivinavetta antaa asunnon yli puolelle sadalle lehmälle.

Entiset rakennukset on hävitetty ja uudet sijaan kohonneet.

Rikas ja ylpeä on Ison-Kankaan talo.