Kenelle hän laittanee? Kenelle hän koonnee? ihmettelivät ihmiset.
Ei kukaan tiedä isännän tuumia ennenkuin taasen näkevät jonkun uuden laitoksen hänen tahdostaan kohoavan.
Rikas on Ison-Kankaan isäntä. Rikkautta työntävät hänelle voimakas maa ja hyötyisä karja ja vankka metsä.
Hän se osaa maasta ottaa, ihmettelevät päätään puistaen vanhat miehet. Kuinka kauvan tuolla riittänee, köyhtyy maa vähemmälläkin kiskomisella, puhuvat he.
Mutta multa on syvää Ison-Kankaan pelloissa.
Yksinäinen on isäntä. Ei kukaan saata häntä ystäväkseen sanoa.
Moni tyttö häntä mielien katsoisi, kun uskaltaisi, mutta hän on niin yksinäinen ja ylpeä, ettei kukaan uskalla häntä lähestyä.
Ja hänkö heistä välittäisi.
Elämä hänen ympärillään kiehuu ja kuohuu, Mutta hän elää kuin elämästä erillään.
Onko tuo sen iloisen ja leikkisän Kankaan Matin poika? ihmettelivät
Pakojokelaiset. Tuo ylpeä ja yksinäinen.