Pikku-Kankaan Antti on isäntänä hänen naapurissaan ja emäntänä Anna.
Mitä miettii Ison-Kankaan mahtava isäntä? arvelee monasti itsekseen Anna. Anna on tyytyväinen, mutta sittenkin löytyy tuolla sydämen pohjassa arka paikka, joka koskaan ei aivan tuntumattomaksi katoa.
Pikku-Kankaan Antista on kehittynyt edistysmielinen mies. Hän toimii monessa yhteisessä yrityksessä. Paljon, paljon on muuttunut sitten muutaman vuoden.
Niin nuorisoseurako?
Siellä toimii toinen polvi ja seuran kirjuri tutkii entisiä pöytäkirjoja ja näkee siellä tuon erakon nimen, tuon nimen, jonka omistaja elää yksinään suuressa talossaan ja joka mielessään katkerasti ivailee kaikkia yhteisiä toimia, joista sattumalta kuulee puhuttavan. Toimikoot! Ei heistä kuitenkaan mitään tule, ei heistä eikä heidän toimistaan.
Mutta joutuu hänkin sanansa sanomaan elämän hyörinässä.
Tuolla suuressa kylässä, kirkonkylässä, on kansakoulu tullut liian pieneksi. Pikku-Kankaan Antti ja muut hänen kanssaan rupesivat tahtomaan uutta koulua Pakojoen kylään, sinne Ison-Kankaan luo. Eihän ollut kirkolle, jossa koulu oli, pitkä matka, mutta oli niin paljon asukkaita täälläkin, että koulu oli täälläkin tarpeen.
Tuossa joen törmällä, Ison-Kankaan maalla on kuin Luojan luoma paikka sitä varten.
Asia saatiin ajetuksi niin pitkälle, että koulu päätettiin rakentaa.
Käytiin tiedustamassa maan hintaa Ison-Kankaan haltijalta.