Oli syyskesän lauhkea ilta. Heidän piti mennä joen yli. Tuolla ylempänä koskessa olisi ollut portaatkin, joita pitkin jalkamiehet kulkivat. Mutta sen kautta olisi tullut hiukan kierrosta, niin tahtoi Otto kumppaleitaan kahlaamaan siitä kohdalta kosken alapuolelta joen yli. Siinä oli matala paikka, että kengät riisumalla vähän veden aikana siitä pääsikin.
He tulivat joen rannalle ja ottivat kengät jalastaan ja lähtivät kahlaamaan.
— Mutta jopa on lämmintä vesi, ihasteli Otto heidän kahlatessaan.
Toiselle rannalle päästyään istahtivat he joen rannalle ruohikolle kenkiä panemaan jalkaansa.
— Mutta eikö ollut lämmintä puheli Otto.
— Olipa kyllä, sanoi Matti, tuo torpan poika.
— Lähdetään uimaan! sanoi Otto.
— Lähdetään! myönsi Matti.
— Setä myöskin!
— En minä viitsi, vastasi Antti. Menkää te nuoremmat miehet. Minä katson, kun te uitte.