— En tiedä, sanoi tyttö hämillään. Isällekihän olisit voinut sanoa.
— Ja kenelle myös?
— Olisihan se riittänyt, kun hänelle olisit puhunut, sanoi Matilda aivan hiljaa ja tuli yhä enemmän hämilleen.
— Olisitko sinä sen tahtonut tietää?
— Sinäpä nyt kyselet.
— Sanopas! Olisitko?
— Älä kiusaa!
— Mikset sano, että saman tekevä se minulle on? Sano niin, jos vain siltä tuntuu?
— Ethän sinä puhu mitään, sanoi Jaakko ja siirtyi tyttöä lähemmäs. Hän näki hänen onnellisesti hymyilevän.
— En minä tiennyt sinun siitä välittävän. Olisinhan puhunut ja enkä vielä olisi lähtenytkään… Minusta on näyttänyt ja tuntunut, että sinä välität enemmän jonkun toisen lähdöstä kuin minun ja silti olin hiljaa.