— Älä nyt, Antti, tyhjää! Eihän Matilda vielä ole mikään akka, sanoo vaimo ja koettaa vetää Anttia pois.
— Niin, niinhän se onkin. Mutta akka siitä tulee. Helkkarin sievä tuleekin… Ota vain Jaakko ryyppy.
"Mistäpä se joka likka juomattoman ottaa… — — — — —"
Vaimo saapi Antin lähtemään veneeseen, jonne tämä säkkien päälle pian nukkuu.
On rannalla myöskin vanha ja parrakas Kari niminen mies, joka aina lähtee viime reissulle. "Kun tämän matkan teen, niin sitten en enää lähde", sanoo hän joka kerta, mutta sentään hän menee uudelleen. Häntä vanha eukkonsa varoittaa suojelemaan itseään kylmältä, ettei kolotus pahenisi.
Äidit, puolisot ja morsiamet ovat siinä hätääntyneen näköisinä ja koettavat salata mielenliikutustaan.
Matilda puhuu hiljaa Jaakolle. Hän selittää panneensa koriin päällimmäiseksi pannukakkuja ja muuta hyvää. Pohjalla on useita pareja villasukkia ja lankaa, neuloja, sakset ja muita ompelutarpeita, että saapi korjata, mitä rikki kuluu.
— Osaatko sinä? kysyy hän naurussa suin, vaikka silmistä kuvastuu suuri tuska.
— Pitää opetella, sanoo Jaakko ja hymyilee.
Matilda selittää vielä muutakin. Suu puhuu jokapäiväisiä asioita, jotka kyllä osoittavat huolenpitoa ja rakkautta. Mutta sydän on pakahtua. Hän ei voi enempää kuin toisetkaan naiset selittää sanoin, miltä tuntuu, kun pitää päästää rakkaimpansa kolmeksi, neljäksi vuodeksi, eikä tiedä vaikka hänet nyt viimeistä kertaa näkisi. Silmä pyrkii kosteaksi ja huulet vavahtelevat.