"Ei ollut mun majani mantereell'…" — —
Toisetkin yhtyvät lauluun. Siihen sulautuu heidän yhteinen kaihonsa ja katkera erontunne kotirannan jättämisestä.
Laulu jatkuu ja vene etenee. Fantin saaren nokalla nostavat soutajat aironsa pystyyn ja hurraavat kolme kertaa rannalla oleville hyvästiksi. Nämä vastaavat siihen samalla tavalla. Vielä kerran kuuluu veneestä hurraa-huuto, niin haikeasti ja viiltävästi. Sitten katoaa vene Fantin suojaan.
Rannalle jääneet lähtevät kulkemaan kaupunkiin…
Nyt oli heidän vuoronsa surra; huomenna toisten. Kesässä kerkeää lähteä ja tulla kymmeniä laivoja. Suru ja ilo vuorottelevat pienessä kaupungissa.
X.
Ensi matkalla.
Eivät ainoastaan rannalle jääneet kyyneliä vuodattaneet, vaan sitä tekivät myöskin miehet veneessä. Toiset heistä saivat estetyksi sen näkymästä, mutta oli joukossa sellaisiakin, joitten silmät olivat kyynelsumussa.
Kolakka merituuli alkoi selvitellä Kankaan Antin humalaista päätä. Hän istui teljolla veneen laidalla ja valeli merivedellä poltteista otsaansa. Aivot alkoivat toimia selvemmin, ja mieleen tuli apeita ajatuksia… Hän muisti, että lapset jäivät aamulla kotiin, kun hän lähti kaupungilla käväsemään. Tarkoitus oli palata vielä syömään ja tavaroita noutamaan. Vaimo lupasi laittaa juhla-aterian, ja lapset varoittivat vielä ikkunasta, ettei isä viipyisi kauvan… Ruoka on tainnut jäähtyä, ja lapset… saavat he isää odottaa. Hän tapasi kaupungilla hyviä tovereita eikä muistanutkaan palata. Aika kului kapakoissa, ja toverit toimittivat hänet rantaan… Hän katseli siinä ympärilleen ja näki veneessä omat tavaransa…Vaimo oli ne kulettanut sillä aikaa kun hän itse juopotteli… Antin mieli kävi yhä apeammaksi. Hän ei muistanut, sanoiko hän hyvästikään vaimolleen, vai jättikö hän hänet niinkuin vieraan ihmisen rannalle itkemään… Hänen mieltään viilsi niin kipeästi, että katkerat nyyhkytykset alkoivat häntä puistattaa.
Hiljaisina olivat kaikki muutkin. Perämies istui ruorissa ja soutajat kiskoivat tasaisessa tahdissa. Vanha Kari penkoi koriaan ja Vaalan ukko, "seelimaakari", leikkasi uutta tupakkaa suuhunsa. Jaakko istui aivan kokassa ja katsoi vakaisena veneen vanavettä… Joku alotti taasen laulun, johon melkein kaikki yhtyivät: