Kokki rupesi illallista keittämään, ja muun miehistön komensi perämies työhön. Sitä olikin paljon. Varvin kaivosta piti vesisäiliöt soutaa vettä täyteen ja joitakin venelasteja oli noudettava keittopuita.
Työssä reipastui miesten mieli, ja lähtö-ikävä alkoi haihtua.
* * * * *
Saapui ilta. Tuuleskeli navakasti ja meri kävi. Perämies lähti yöksi kaupunkiin. Miehistön piti jäädä laivaan "konstapulin" kanssa. Perämies, nimeltään Anders Hultman, oli vielä nuori, ensi kertaa tällä paikalla. Hän oli vakavaluontoinen, ja miehistö piti häntä muutenkin kelpo miehenä.
Kankaan Antti istui laivan syrjällä, jalat ulos päin ja katsoi, kun perämies veti veneessä purjeita ylös. Äkkiä juoksi hän veneen kohdalle ja pyysi lupaa päästä kotona käymään. Hänen teki hartaasti mieli nähdä vielä vaimo ja lapset, heittää hyvästit selvillä päin… Toiset kuuntelivat uteliaana, mitä perämies tekee. Hän vain pudisti päätään ja sanoi:
— Kankaanpää on vieläkin sekaisin aamullisesta ryyppimisestä. Kyllä se riittää.
Antti aukaisi huulensa selittääkseen mieli-alaansa, mutta kun oli niin paljon muita miehiä ympärillä, ei hän puhunutkaan mitään, vaan siirtyi syrjemmälle.
Perämies irroitti veneensä ja käänsi sen tuuleen. Kateellisin silmin katsoivat miehet hänen menoaan.
Taivas oli vaan yhä pilvessä, meri myllersi synkkänä ja tuuli valitti taklaasissa.
Vanhemmat miehet menivät "skanssiin" nukkumaan. Ainoastaan nuorempia jäi enää kannelle. Mukana oli neljä ensi reissun poikaa: Jaakko, Kamutta, Luoto ja Mattila. He katselivat oudostellen kamalan korkeita mastoja ja lukuisia köysiä. Tottuneemmat toverit selittivät heille eri kohtia köysistössä ja kertoivat seikkailuistaan. Samalla kehottivat he poikia menemään mastoon. Sillä heti kun kapteeni tulee laivaan, täytyy heidän käydä ylhäällä.