Näin katkasi hän Jaakon ajatusten lennon.
Niin hän teki aina muulloinkin…
Siinä makasi nyt äsken niin mahtava honka poikki pantuna ja oksatonna. Mahtava oli sen runko vielä nytkin, mutta se oli juureton, ja sen voi viedä minne halutti. Se oli nyt Sovion patruunan omaisuutta. Aina Savoon asti hänen valtansa ulottui. Metsän jättiläiset voi hän katkoa satavuotisilta juuriltaan ja kuljettaa ne kaupunkiinsa. Syvälle oli hän painanut nimensä talonpoikienkin mieleen aina Karjalan rajoille asti. Moni Savon isäntä hänet tunsi ja kaikki tunsivat hänen nimensä. Oli nimittäin niin, että maakauppa oli kielletty; maakauppiaita ei ollut; talonpoikien täytyi tehdä kauppaa porvarien kanssa kaupungissa. Lyhin matka oli Pohjanmaalle; sen kaupunkeihin virtasivat sisämaan tavarat aina Savosta saakka.
Viime talvena oli Matti Hirsikangas Sovion patruunan kanssa joutunut puhumaan hyvistä mastopuista. He olivat sopineet, että Matti toisi hänelle sellaisen. Patruuna oli kieltänyt häntä kenellekään puhumasta heidän sopimuksestaan, etteivät toiset laivanvarustajat tietäisi kilpailla.
Tämä oli se puu. Se oli ensimäinen metsän jättiläinen, joka Savosta rantamaihin kuljetettiin.
Oli vaivaa ja puuhaa saada mahtava runko reille. Mutta kuuden miehen voimalla ja Hirsikankaan Matin kekseliäisyydellä se onnistui.
Kun hevoset oli valjastettu aina kaksi rinnakkain puun eteen, epäili
Latolainen:
— Mitenkähän kulkenee?
Matti rupesi nyt alussa ajamaan ensimäistä hevosparia sivulta. Hän tarttui suitsiin ja vilkaisi taakseen. Nähtyään kaiken olevan kunnossa, hihkasi hän iloisesti:
— Rahalla ja jyvillä, hevosilla hyvillä, pääsee mihin haluaa! Hei, hei!