Pian olivat he aavalla merellä, ja kotiranta jäi.

Päästyään rantavesistä, saivat he kääntää piilivinniin ja lähteä navakassa länsipohjoisessa merenkurkkua kohti, jossa he tiesivät saavansa peräntakaisen, jos vain tuuli piti suuntansa.

Kapteeni Kanniainen, tuikea ja lihava merikarhu, seisoi peräkannella ja komensi nostamaan purjeita toisen toisensa perään, kunnes joka repale oli levällään.

Mastot taipuivat, taakit ja köydet pingottuivat, vesi alkoi kohista koskena kokassa.

* * * * *

Kaikki miehet olivat kannella. Useampien silmät seurasivat kauvaksi haipuvaa kotikaupungin kirkontornia. Kapteeni ja perämies kävelivät ja juttelivat peräkannella. Vanha Kari oli ruorissa.

Kapteeni Kanniainen oli karaistu merimies, kuljettanut jo kauvan kotikaupunkinsa laivoja. Nykyinen parkki "Aalto" oli melkein uusi ja hyvässä maineessa. Kapteeni tahtoi matkan alussa koetella sen kuntoa ja siksi hän heti lähtiessä panetti kaikki "seelit" auki. Siitä he perämiehen kanssa juttelivat.

Kaikki miehet olivat työssä. Kokki keitti herneitä pehmeäksi. "Timperi" näperteli "täkillä", ja "seelimaakari", vanha Vaalan ukko, veti "pakan" alta poikien kanssa purjevaatepakkoja esiin. Hän oli pieni ja sangen musta ukon käppyrä. Kerrottiin, että hänen tapanaan oli aina lämpimille vesille päästyä tervata ruumiinsa ylt'yleensä ja sitten paahdattaa pintaansa päivänpaisteessa. Muuten oli hän hauska ukko, harvasanainen, mutta silti innokas juttelemaan. Hän neuvoi mielellään ensi reissun poikia ja kertoi heille monia seikkailuitaan. Toisinaan ne olivat niin hullunkurisia, että pojat tahtoivat nauruunsa pakahtua. Mutta ukon naama pysyi muitten nauraessakin totisena. Totuuden nimessä on myöskin sanottava, että tuskin toista parempaa valehtelijaa eli hänen aikanaan.

"Timperin" kanssa oli toimessa muuan Rusin Samppa, jolle kerrottiin Odessassa kerran kuumana kesäpäivänä käyneen niin hullusti, että hän maista palatessaan kaatoi juovuspäissään pikipytyn kannelle ja lankesi siihen selälleen. Siinä pysyi hän sitten niin kauvan, kunnes toverit hänen tilansa huomasivat ja tulivat pelastamaan.

Maa alkoi häipyä näkyvistä. Silloin tuli kapteeni kannelle ja komensi: