Toiset tekivät puuvenprammin kiinni ja sitten auki, ja palasivat tyytyväisenä alas.
— Tulehan mukaan! Ei se ukko sentään hirtä, vaikka se uhkaa, sanoi
Kankaan Antti Mattilalle, joka nolona vapisi pramvanteilla.
Kun he pääsivät kannelle, meni kapteeni Mattilan eteen, polki jalkaa, karjui ja kiroili hirmuisesti.'
— Sinä p—u saisit ruveta kokiksi, mutta et sinä siksi kykene. Minä teen sinusta laivakarhun. Timperi saa tehdä täkille häkin, johon sinut pannaan ja ruokitaan, pauhasi kapteeni.
* * * * *
Muutaman päivän päästä tultiin Tanskan vesille. Lähestyttiin Collen'in saarta. Tässä tapahtui aina "raakaaminen". Joku miehistä pukeutui Collen ukoksi, pitkään tappurapartaan ja viittaan. Hänellä oli ämpärissä tervan rapaa ja muuta moskaa ja puinen veitsi vyöllä. Hän tiedusteli, onko laivassa "raakattavia". Kysyttiin ensi reissun miehiltä, taipuvatko he maissa antamaan koko miehistölle ryypyt, vai ei. Jos oli sellaisia äkäpäitä, jotka ryyppyä eivät luvanneet, he joutuivat Collen ukon "raakattavaksi". Siinä ei auttanut rimpuileminen, sillä ylivoiman edessä oli jokaisen alistuttava. Tapa oli vuosikymmeniä vanha ja niin syvälle syöpynyt, ettei siinä usein auttanut kapteeninkaan kielto.
Oli raikas aamu. Collen'in saari oli näkösällä. Mennä rynkytettiin vastahankaan tyyrpurin halsseilla pohjoislänsipohjoiseen.
Ensi reissun pojat näkivät, että muulla miehistöllä oli jotain salaista keskenään; Rusin Samppa oli kadonnut jonnekin laittautumaan Collen ukoksi. Kapteeni ja perämies olivat myöskin tulleet kannelle leikkiä katsomaan. Mutta ensi reissun miehet olivat yhteisesti päättäneet, etteivät he taivu ryyppyjä antamaan eikä "raakattavaksi".
Silloin ilmestyi Collen ukko kannelle. Hänellä oli vyötäröille ulottuva parta ja pitkä, vettä valuva tukka. Yllään oli hänellä purjevaatekauhtana vyötettynä köydellä; vyöllä oli pitkä puuveitsi ja kädessä vanha pikipytty, täynnä ilkeää moskaa.
— Onko tässä laivassa "raakattavia"? kysyi hän juhlallisesti.