Kaikki väki kerääntyi ukon ympärille. Ensi reissun pojat vain pysyivät työssään. Jaakko sieppasi kaiken varalta rautaisen piikin käteensä ja päätti, että vasta viime tingassa hän taipuu toisten leikkikaluksi.
— Miten on, pojat, annatteko maissa ryypyt, vai "raakataanko?" huusi pojille Vaalan ukko.
— Ei tule kumpaisestakaan mitään! karjasi Jaakko, joka oli hypännyt reelingille isonmaston vanttien viereen istumaan.
— Sitten ukko "raakaamaan"! Saippuapensseli valmiiksi! huusivat miehet.
Kolme neljä heistä juoksi Jaakkoa kohti. Mutta hän näytti heille piikkiä ja uhkasi halkaista kallon jokaiselta, joka vain käy häneen käsiksi.
Eiväthän miehet säikähtäneet, vaan kävivät häntä kiinni ottamaan. Lepistö-niminen, aika veikale, tarttui häntä jalkaan ja rupesi vetämään alas. Mutta silloin iski Jaakko hänen käteensä, että käsi retkahti hervottomaksi. Hän oli osansa saanut ja huusi, että kalvonen meni rikki. Toiset säpsähtivät, ja Jaakko kohosi muutamia tikkaita ylemmäksi.
— Odotahan siellä! huusi hänelle Kankaan Antti.
Kapteeni siveli mielihyvästä partaansa, sillä leikistä näytti tulevan jännittävämpi kuin tavallisesti.
Tällä aikaa olivat toiset miehet menneet vantteja vartioimaan, etteivät muut ensi reissun pojat päässeet ylös.
Kamutta joutui ensimäisenä kiinni, ja tappeli vimmatusti, kun häntä vietiin Collen ukon eteen. Ylivoima voitti hänet, ja ukko siveli hänen kasvonsa pensselillään perinpohjin, säästämättä silmiä ja suutakaan. Sen tehtyään ajoi hän puuveitsellä Kamutan kasvot. Toiset pitivät kiinni, ja Kamutta vannoi ja kiroili tappavansa Collen ukon, kun irti pääsee. Mutta irtipäästyään oli hänellä kiire kasvojaan pesemään. Sillä aikaa saatiin Mattila kiinni. Hän taipui lupaamaan ryypyt ja säästyi "raakaamisesta". Viimeksi joutui Luoto kiinni ja hänelle kävi niinkuin Kamutallekin.