Jaakko oli vielä "raakaamatta". Hän istui vanteilla, ja kaikki kokoontuivat hänen alleen.
— Lupaa ryypyt ja tule alas! kehotti häntä Kankaan Antti.
— En koskaan, vastasi Jaakko jyrkästi.
— Et sinä ole sen parempi kuin muutkaan. "Raakattavaksi" joudut lopulta kuitenkin, ilkkui Lepistö käsi siteessä.
— Sinuthan minä jo "raakasin" ja teen saman jokaiselle, joka vain koskemaan tulee, uhkasi Jaakko.
— Saat sinne nälkään kuolla, jos et taivu. Ennen et alas pääse, huusi
Lepistö.
Vaalan ukko puheli hiljaa miehille:
— Mitä siinä muuta kuin toiset menevät tyypurin vantteja märsrangin yli ja toiset paapurin puolelta vastaan. Silloin ei pelasta miestä mikään.
Tehtiin niin.
Mutta Jaakko huomasi miesten aikeen. Hän kapasi märssykoriin ennenkuin tyypurin puolelta kiipeävät miehet kerkesivät perille.