Miehillä ei ollut paljon työtä; samaan suuntaan purjehdittiin vuorokausikaupalla. Silloin oli Vaalan ukollakin aikaa vahtia vaihtaessa nukkuville lauleskella tavallista "purraus"-laulua:
"Styyrpuursvakten reis å på täcken,
En man till rotret, och en tsik på packen!
Se noka sejlaren och se efter lant!
I kuts namn: åtta klass!"
XIII.
Vielä vähän Aunolan ukosta ja Paltsu-herrasta.
Toiselta matkalta palattuaan vietti Jaakko iloiset häät Aunolan
Matildan kanssa. Mutta heti seuraavana syksynä lähti hän "konstapulina"
Fellmanin komeaan ja suureen "Delphin"-frekattiin, joka oli parhaimpia
purjehtijoita Raahen laivastossa. Se lähti neljättä vuodeksi kulkemaan
Englannin ja Amerikan väliä.
Miehensä mentyä aikoi nuori vaimo olla entisessä paikassaan puodissa, mutta se ei käynyt päinsä; hänen täytyi tulla kotiin odottamaan muutaman pienen raahelaisen maailmaan tuloa.
Se oli poika. Hän tuli siinä kevään puhetessa ja vetten auvetessa.
* * * * *
Tähän aikaan alkoi Aunolan ukkoakin jo vanhuus vaivata. Hän tunsi ja tunnusti sen itsekin; ja ettei hän olisi varvissa nuorempien tiellä ja ansaitsematta palkkaa nostaisi, heitti hän varvin työn.
Olihan hänellä vanhanpäivän varaa.