Hyvässä sovussa ollessaan kertoi ukko pojille kummia ja kiehtovia asioita laveasta maailmasta. Silloin saivat pojat purjehtia koko maailman ympäri.
* * * * *
Vaikka "Vällmannin Paltsu" ei ollutkaan Jaakkoa työhön huolinut silloin kun hän oli ensimäisiä päiviä Raahessa, otti hän hänet mielellään merelle "Delphiniin".
Paltsu-patruuna halusi oppia tuntemaan perinpohjin työväkensä ja valvoi heidän elämäänsä silloinkin, kun he olivat ulkomailla. Hän kävi eukoilta tiedustelemassa, lähettääkö mies rahaa, vai ryyppiikö sen suuhunsa. Tämän perusteella tapahtuivat sitten palkankorotukset, joita hän toisinaan miehille antoi. Useasti sattui niinkin, että kun eukko ei saanut säännöllisesti mieheltään rahaa, Paltsu-herra rupesi huikentelevaisen holhoojaksi ja maksoi eukolle kuukausittain suurimman osan paikasta. Mies sai tyytyä satamissa jäännökseen. Kaikki tiesivät, että Paltsu-herra oli tavattoman tarkka. Säästäväisyyteen kehoitti hän työmiehiäänkin, että jäisi pahan päivän varaa.
Kerrottiin, kuinka hän kerrankin varvin tiellä oli ruvennut tarkastamaan kahden pienen pojan astioita, kun he veivät isälleen päivällistä. Toisella pojalla oli astiassa lihaperunoita. Sen nähtyään oli Paltsu tyytyväinen. Mutta kun hän aukasi toisen pojan astian, oli hän säikähdyksestä selälleen lentää, sillä astiassa oli — riisiryynipuuroa voisulan kanssa. Se oli hänen mielestään kohtuuttoman suurta tuhlausta.
— Riisiryynipuuroa ja voisilmä arkipäivänä! päivitteli hän haikeasti.
Tämän tähden olivat työmiesten vaimot hänelle vihoissaan. Ei uskaltanut vapaasti lähettää miehelleen makupaloja, sillä eihän tiennyt, millä kerralla Paltsu on tiellä ja vaatii ruuan tarkastaakseen. Hänen menettelynsä ei johtunut yksin itaruudesta. Sitä osoittaa hänen leipäjuttunsa. Hän oli jossain kulkiessaan oppinut perunaleivän valmistuksen. Se tuli halvemmaksi kuin tavallinen leipä. Tämän hyvän tahtoi hän levittää merimiestensä keskuuteen. Hän antoi muutamalle leipurille jauhosäkin ja valmisti yksissätuumin hänen kanssaan perunaleipiä. Aamulla meni hän kadulle ja kun vastaan tuli pieni poika tai tyttö, antoi hän niin monelle kuin kohtasi leivän hinnan ja käski mennä ostamaan leipurilta perunaleipää. Leipä kävi kaupaksi ja Paltsu oli tyytyväinen.
Muutamana päivänä tuli hänen luoksensa erään sukulaisen pikku poika. Hän kertoi sedälle innokkaasti Aunolan äijän varvista. Asian loppu oli se, että setä lupasi hänelle laivan, ihan täysin taklatun parkin, jonka hän itse käypi tilaamassa.
Olihan Paltsun hauska tulla tietämään, minkälainen mies Jaakko Hirsikangas on, koska aivan äsken kuuluivat muutamat "Delphinin" miehet lähettäneen rahaa kotiin.
* * * * *