— Tämähän on liian siisti, arveli Paltsu, katsellessaan hyvin puettua lasta. — Onko hän terve?
— Voi hyvänenaika, kun patruuna olisi illalla tullut, niin olisitte nähneet, millaiseksi se oli itsensä sotkenut, ehätti Aunolaiska selittämään.
— Kyllä sinusta sitten mies tulee, arveli Paltsu-herra. — Onko nuorella muorilla ikävä? tiedusteli hän sitten Matildalta veitikka silmässä.
— Ei pahastikaan.
— Etpä taida sanoa totta siinä. Mutta kyllä tulevana kesänä ikävä lähtee. Silloin "Delphin" palaa kotiin, selitti hän.
— Huolitko sinä tällaisesta? kysyi hän pikku pojalta, ojentaen hänelle suurta "rössokeri"-palaa.
Ja vähässä ajassa tuli hänestä pojan kanssa niin hyvä ystävä, että poika kantoi hänen katseltavakseen kaikki tavaransa, kiipesi hänen polvelleen ja sai yhä enemmän Paltsu-herran taskun aarteita.
— Miksi olet noin paksu? kysyi poika yht'äkkiä häneltä, kun oli aikansa katsellut Paltsu-herran pulleaa vatsaa.
— Herran tähden! huudahti Aunolaiska ja löi kätensä yhteen.
Mutta Paltsu-herra nauroi ja kysyi: