— Etkö sinäkin tahdo tulla yhtä paksuksi?
— En tahdo, se on rumaa.
— Voi tuota poikaa! Tule pois höpsimästä! sanoi Matilda ja meni ottamaan poikaa pois.
— Antakaa olla. Kas tästä saat kaikki, mitä minulla on, sanoi Paltsu ja antoi pojalle kourat täyteen "rössokerin" palasia.
Siinä pojan kanssa kujeillessaan johti hän puheen Jaakkoon, tiedusteli hänen elämäänsä ja sai sen ohessa tietää, että Jaakko oli lähettänyt suurimman osan palkastaan kotiin.
Sen kuultuaan nyökytteli hän tyytyväisenä päätään ja sanoi muutaman kehaisevan sanan Aunolan vävystä. Hän tilasi ukolta laivan ja yritti lähteä. Mutta eihän Aunolaiska häntä kahvitta hennonnut päästää.
— Juodaanko teillä kahvia joka päivä? kysäsi Paltsu.
— Monestikin päivässä se eukko sitä tahtoo, sanoi Aunola ja vilkutti silmää eukolle, joka loi ukkoon hätääntyneen katseen. He arvasivat, mihin Paltsu-herra tähtää.
Kaupungissa kerrottiin yleisesti, että Paltsu-herra muka hämärän aikaan kulkisi merimiesten talojen ikkunan alla kuuntelemassa, mistä kuuluu kahvimyllyn ritinä.
— Jaa, jaa. Teillähän lienee varaa juodakin kahvia; mutta kun sitä sellaisissakin paikoissa juodaan, missä ei ole tarpeeksi leipääkään, niin se on jo liikaa.