Sitten seurasi pitkä saarna kahvin tarpeettomuudesta ja sen turmiollisesta leviämisestä maaseudullekin.
— Sitä alkaa olla jo talonpojillakin. Mihin meidän maassamme vielä tullaan, jos kaikki rupeavat juomaan kahvia? Me teemme konkurssin, niin se käy, voivotteli Paltsu.
— Käyneekö nyt sentään niin hullusti, epäili Aunola.
— Kyllä käy. Meidän pitäisi osata säästää. Pahat päivät tulevat, eivätkä ole kaukanakaan.
— Mitä patruuna tarkoittaa? kysyi Aunola, terästäen kuuloaan.
— Tarkoitan vaan, että pahat päivät kohtaavat meidän kaupunkiamme.
Siitä kuolee kauppa ja liike…
— Aikooko patruuna veljineen lopettaa kauppa- ja laivaliikkeensä? kysyi ukko.
— Emme lopettaisi, jos vain ei tulisi pakkoa. Nyt se juuri ei vielä tunnu, mutta kymmenen, parinkymmenen vuoden perästä meidän on lopettaminen; meidän ja kaikkien muiden, jotka suurempaa liikettä harjoitamme. Me, te ja minä, emme Jumalan kiitos taida olla sitä näkemässä; mutta varma on, että pahat päivät kohtaavat niitä, jotka silloin elävät.
Paltsu-patruuna puhui vakavasti, ja Aunolan väki kuunteli häntä ihmeissään. He eivät vieläkään ymmärtäneet, mitä patruuna tarkoittaa. Ukko kysyi sen vuoksi:
— Mitä patruuna oikein tarkoittaa tuolla puheella?