— Sanokaa te! Niin se käypi kuitenkin. Me elämme vanhan ja uuden ajan murroskautta; sen näemme, mitä uusi aika meiltä viepi, mutta emme tiedä, mitä se tuopi, puheli Paltsu-herra.
Painostava ahdistus täytti Aunolan väen mielen. Jokainen heistä kuvitteli sitä aikaa, jolloin ei enää olisi laivoja eikä varvia. Ennen he eivät olleet osanneet tällaista ajatellakaan. Nyt yllätti se heidät yhtäkkiä. He eivät osanneet ajatella mitään elämisen keinoa, jos nykyinen vilkas laivaliike loppuisi. Se olisi kaiken elämisen päätös. Tuntui niin kamalalta, puistatti, kun sitä ajatteli.
— Emme me vanhat sitä aikaa saane kokea. Nuoret sen näkevät. Kylläpä he huolehtinevat sitten elämisestään. Emme huoli sitä surra. Onhan meidän kaupunkimme ennenkin kokenut hyvää jos huonoakin ja kestänyt. Niin se käypi vastakin. Ja mikäpä tietää, vaikka uusi aika toisi parempaa vielä kuin on tämä nykyinen tila. Me emme vain sitä näe.
Aunolaiska oli kahvin tarjoamisen ihan unohtanut. Nyt havahtui hän ja huomasi kahvipannun.
— Tuokin mokoma kaduttaa aivan, kun tuli keitetyksikin, jos siitä vielä niin pahat ajat tulevat, sanoi hän puolittain leikillään, vaikka ei siitä ollut tosikaan kaukana.
— Antakaahan nyt kahvianne. Emme me jätä sitä ryyppimättä, kun se kerran on keitetty, sanoi Paltsu-herra.
* * * * *
Baltzar Fellman asui veljensä Johanin kanssa. Tämä oli häntä muuatta vuotta vanhempi. Hän oli yhtä lyhyt kuin Baltzarkin, mutta ei ollut niin paksu, ja yhtä vähäpuheinen kuin Baltzar puhelias. Hän kuljeskeli aina yksin kaupungilla ja karttoi kaikkien seuraa, kävi jalan joka päivä varvissa ja katseli siellä, mutta ei näyttänyt ketään näkevän. Kukaan ei tiennyt, mitä ajatuksia hän mielessään hautoi. Mutta kaikki merimiehet ja työmiehet päättivät hänen olevan hyvin oppineen, sillä veljesten palvelija kertoi hänellä olevan mahdottoman paljon kirjoja, joita hän alituiseen luki. Hänelle tuli useita sanomalehtiä, jopa englantilaisiakin, joista hän valppaasti seurasi maailman tapahtumia.
Häneltä se Baltzarkin oli saanut tiedot höyryn voittokulusta merellä ja maalla ja synkät ennustuksensa kotikaupungin kohtalosta. Olipa Johan jo kehoittanut lopettamaan koko laivaliikkeen, ennen kuin piti ruveta tappiota kärsimään. Mutta vielä jatkoivat he liikettä, vaikkakin luovuttivat siitä osia muillekin.
Kun Baltzar palasi Aunolasta, tapasi hän veljensä lukemassa juuri äsken postin tuomaa englantilaista lehteä.