— Kyllä me Jannen kanssa sen teemme. Emmekö teekin? Mummu saa ottaa Jannen, että äiti saa ruveta isälle keittämään ja hakea puhtaat vaatteet.
— Missä asti laiva tuli? kysyi Aunolaiska.
— Siellä se merellä tuli. Kaukana oli vielä.
— No eivät he sitten kerkeä ennenkuin iltayöstä kotiin, sanoi
Aunolaiska. — Onpa sitten aikaa laittaa vaikka mitä.
Äiti ja tytär rupesivat tuliseen touhuun. He alkoivat tuulettaa ja puhdistaa joka paikkaa talossa, sillä kodin piti olla puhtaan ja siistin, kun mies monen vuoden matkalta tulee. He pölyyttivät katot ja seinät, pesivät lattiat ja muuttivat ikkunoihin uudet verhot.
— Minkä liinan panen tähän "klahvun" päälle? kysyi Matilda ja nosti kaksi suurta, monikierteistä simpukan kuorta tuolille. Kuoret oli ukko ennen meriltä palatessaan tuonut. Ne, samaten kuin kaksi hollantilaisesta posliinista tehtyä koiraa, olivat peilin kahta puolta piirongin päällä.
— Anna hyvä ihminen nyt sen "klahvun" päällystän olla! Särjet vielä ne ukon tuomat koirat ja simpukat, kun olet niin kiihdyksissä, sanoi Aunolaiska ja tuli itse piirongin päällystää puhdistamaan. Kaikki, mikä muistutti ukkoa, oli hänestä niin pyhää, että hän varjeli sitä kuin silmäteräänsä.
— Ala jo joutua rantaan! Kyllä minä saan täällä työt tehdyksi, kehoitti hän Matildaa.
Kaikki olikin jo kunnossa. Puhtaus tuoksui kilpaa ruokien kanssa. Tuvassa piirongin päällä irvistelivät posliinikoirat tyytyväisinä, ja monikierteisissä simpukoissa ei ollut pölyn hiventä. Pihan puoleisella seinällä purjehti laiva täysin purjein päivänpaisteessa. Kadunpuolisista ikkunoista paistoi aurinko. Laiva oli korkokuva, puusta tehty ja maalattu; se oli pantu kehyksiin ja lasin alle. Kadun puolisella seinällä oli lempeässä kesä-illan varjossa ristiinnaulitun kuva. Hän oli punaisessa purppuravaipassa, ruoko kädessä, orjantappurakruunu päässä; veripisarat tipahtelivat hänen päästään vaipalle. Mutta hänen kärsivät kasvonsa olivat lempeät ja hän katsoi hyväksyen äidin ja tyttären iloista touhua. Hänkin näytti ikäänkuin kehoittavan, kiirehtivän Matildaa: Riennä, tyttäreni häntä vastaan, jota olet hartaasti päivällä ja yöllä muistellut! Mielelläni suon sinulle tämän illan riemut.
* * * * *