Kun hän käveli huolissaan rantaan päin, näki hän etempänä kumman näyn. Siellä seisoi muuan pieni ja paksu ukko pikkupoikien ympäröimänä, jakaen näille taskustaan lakritsapalasia. Sitten järjesti hän heidät riviin edelleen ja asettui itse taakse. Niin lähti poikarivi marssimaan ja ukko käppäsi heidän perässään ja naurusuin komensi: leuvvoi, pravvoi, leuvvoi, pravvoi! Sitä menoa hän tuli Jaakkoa vastaan poikineen ja marssitutti heitä torille asti, jossa vielä antoi heille makeisia ja laski heidät hajalleen.
Ihmeissään kääntyi Jaakkokin kulkemaan heidän jälessään.
Ukko oli Baltzar Fellman, jota yleisimmin kaupungissa sanottiin vain
Paltsu-patruunaksi.
Hän omisti veljensä Johanin kanssa suuren laivanvarustusliikkeen ja kauppapuodin. Veli toimi laivanvarustusliikkeen hoitajana ja piti huolta liikkeen ulkomaan kaupasta. Paltsu, joka oli puhelias ja leikillinen, hoiti puotikauppaa ja laajaa maalaisliikettä.
He kumpikin olivat vanhoja poikia ja asuivat yhdessä ja olivat yhteisesti koonneet suuren omaisuuden. Heidän monihaarainen liikkeensä oli kaupungin senaikaisen vilkkaan elämän synnyttäjiä. Se antoi työtä sadoille kaupungin miehille ja elätti heidän perheitään.
Mutta sentään tämänkin liikkeen johtajat, niin Paltsu-patruuna kuin Johankin, elivät yksinkertaista, työteliästä elämää. Itse valvoivat he laajoja, kaupungin ulkopuolella olevia peltojaan, kauppaliikettään ja veistämöään.
Kun Jaakko näki poikien hajaannuttua Paltsun lähtevän kävelemään takasin ja pujahtavan muutamasta portista, lähti hänkin ukon jälkeen. Tullessaan sen portin kohdalle, minne ukko katosi, huomasi hän täälläkin suuren kauppakartanon, jossa oli maalaisten hevosia ja kuormia. Hän pistäytyi pihalle ja näki tämän perällä samallaisen pirtin kuin oli Soviollakin. — Täällähän ensi yön saaneekin viettää, ajatteli hän ja meni pirttiin.
Yösijan lupasikin hänelle talon renki, joka juuri oli syömässä myöhästynyttä päivällistään. Mutta täällä hänen tulonsa herätti suurempaa huomiotakuin eilen illalla Sovion pirtissä. Se johtui siitä, että renki oli naimisissa ja asui joukkoineen pirtissä ja pirtin perässä olevassa kahdessa kamarissa. Elämä täällä oli sen vuoksi kodikkaampaa ja tulija joutui läheisempään tekemiseen asukkaiden kanssa kuin Sovion yksinäisessä pirtissä, jossa naimaton renki oli valtiaana.
Jaakko sai rengille tehdä selkoa retkestään ja tämä kun kuuli hänen olevan työtä vailla, lupasi puhua hänen puolestaan patruunalle.
Sitten illalla tulikin patruuna pirttiin. Se juuri olikin hänen tapaistaan. Melkein joka ilta kävi hän pirtissä maalaisia puhuttelemassa ja rengin lapsia polvellaan kiikuttamassa.