Nytkin istahti hän penkille maalais-isäntien joukkoon ja pian oli vilkas juttelu käymässä vuodentulosta ja ensitalvisesta puunajosta. Vaikka hän oli suuren pääoman omistaja ja satojen työmiesten isäntä, ei kukaan häntä ujostellut. Kaikkihan tunsivat Paltsun, samaten kuin hänkin tahtoi tuntea jokaisen, jonka kanssa hän pienimpäänkin tekemiseen joutui. Virtanaan herui hänen suustaan puhe, jota hän vähän väliä leikillisillä sutkauksilla höysti.
Ennenkuin renki kerkesi puhua mitään, huomasi Paltsu Jaakon.
— Mistä nuori mies on? kysyi hän ystävällisesti.
Kun hän kuuli sen, sanoi hän ihmettelevän näköisenä:
— Pielavedeltä asti. Kauvaksi jo Raahe kätensä ojentaa. Siellä päin on kaiketi vain Sovion talonpoikia. Meillä ei ole yhtään tuttavaa siellä, vaikka kyllä muualla Savossa on. Mutta mitä varten nuori mies on liikkeellä? Oletko tuonut mitään myötäväksi?
Nyt ei Jaakon auttanut muu, kuin selittää seikkailunsa.
Tätä kuunteli Paltsu-herra totisena. Ja kun Jaakko pyysi lopuksi työtä, puisti hän päätään ja alkoi puhella:
— Ne nuoret, ne nuoret ovat huimapäitä! Ei saisi vielä sinun iälläsi ilman isän suostumusta ruveta sellaisiin yrityksiin. Sinulle voi käydä samansuuntaisesti kuin minun vanhemmalle veljelleni. Hänet lähetettiin Englantiin, mutta siellä rupesi hän ominpäinsä merimieheksi muutamaan Länsi-Intiaan menevään laivaan. Täällä suljettiin hänet erehdyksessä kuumesairaalaan, mistä hänen onnistui päästä ainoastaan karkaamalla pois. Vasta monien seikkailujen perästä pääsi hän kotiin. Koeta nyt palata isäsi luo! Sovi hänen kanssaan ja tee niinkuin neljännessä käskyssä neuvotaan! Sitäpaitsi en tiedä, olisiko sinulle nyt sopivaa työtäkään. Varvin työhön sinusta ei heti ole, kun olet tottumaton ja merellekään et enää tänä vuonna pääse, sillä tänä aamuna meidän viimeisen lähtevän laivan miehet menivät "puuriin". — Tulehan nyt huomen-aamulla meidän puotiin, niin koetan varustaa sinut matkarahoilla, että pääsisit kotiisi.
Sen sanottuaan Paltsu-herra lähti. Pimeällä kartanolla kulki hän koperoimassa makasiinien ovia, ettei vain jäisi yhdenkään suulle yöksi avainta.
Mutta Jaakosta tuntui, että hänen tiensä nousee aivan pystyyn.
Huolissaan ja masentuneena kiipesi hän seinäsänkyyn nukkumaan.