Kun Jaakko ei puhunut mitään, jatkoi renki koettaen matkia isäntänsä illallista puhetapaa:

— Kyllä se vain niin on, kun patruuna puhui. Et sinä pääse laivantyöhön kenenkään varviin, kun olet aivan tottumaton. Onhan siellä kyllä semmoistakin työtä, jota osaisit tehdä, mutta taitaa kaikilla olla täydet miehet… Kunpa olisit ennemmin tullut, niin olisit päässyt ensireissun pojaksi johonkin laivaan… Menehän nyt vain noutamaan matkarahat pois!

— Saa nyt nähdä, sanoi Jaakko ja lähti ulos.

Siellä oli jo kirkas päivä. Jaakko meni portille ja katsoi kadulla käyvää liikettä. Hän oli kahdenvaiheilla, mennäkö patruunan puheille ja pyytää häneltä jonkinkaanlaista työtä, vai lähteäkö sitä muilta etsimään. Kotiin paluuta hän ei ajatellutkaan, vaikka tuntuikin elämä niin tukalalta ja tietymättömältä…

Samassa kääntyi joku hevosella portille. Kiireesti hypähti Jaakko siitä kadulle ja lähti kaupungille.

* * * * *

Sillä aikaa, kun Jaakko harhaili kaupungilla, oli patruuna Matti Sovio jo palannut aamukävelyltään ja alottanut työnsä konttorissaan. Hän oli pahalla päällä ja vihelsi istuessaan pöytänsä edessä, joka oli pihanpuolisen ikkunan vieressä. Viheltäminen, mikä suinkaan ei noudattanut tarkasti sävelmää, selvensi aina hänen ajatuksiaan.

Paha tuuli johtui tällä kerralla huonoista uutisista, joita hän oli kuullut torin kulmaan kokoontuneitten herrojen puhuvan. Oli nimittäin siihen aikaan tapana, että melkein kaikki porvarit kävivät ennen aamiaista aamukävelyllä ja melkein säännöllisesti kokoontuivat torin kulmaan tai johonkin muualle hetkeksi juttelemaan. Tällaisessa ulkoilma-kokouksessa olivat puheen-aiheena kaupungin tapahtumat. Mutta toisinaan johtui puhe avarammillekin aloille. Niinpä tänäkin aamuna oli keskusteltu Saimaan kanavasta, jonka kohdakkoin, vuoden parin perästä, oli määrä valmistua.

Jo kauvan, vuosikausia, oli Saimaan kanavarakentaminen uhkaavana pilvenä painostanut Raahen, samaten kuin muidenkin Pohjanmaan kaupunkien porvarien mieltä. Jota likemmäksi sen valmistuminen tuli, sitä uhkaavammalta rupesi asema tuntumaan. Useimmat Raahen toimeliaat porvarit olivat hengessään näkevinään kaupunkinsa kohtalon, sen hiljaisen näivettymisen, kun kanava valmistuttuaan vetäisi Savon kaupan kauttansa Wiipuriin.

He olivat aivan varmoja siitä, että suuri Saimaan kanava synnyttää pienempiä kanavia latvavesille, aina heidän kauppa-alueelleen asti.